El turismo Españoles!

Matkapostaukset jatkuu ja nyt täytyy myöntää, että ikävä on kova takasin lämpöön ja valoon. Ei muuten, mutta tällä hetkellä nuo mittarin miinukset on turhan pakkasta. Okei, se on vain pukeutumiskysymys, mutta ei taida niin paljon pässinpökkimää löytyä, että ulkona mielellään olisi.

Kolmas kerta toden sanoo

Varjossa auringon

Mutta muistot lämmittää. Fuengirolassa oli siis pääpaikkamme ja siitä tehtiin junalla päiväretkiä. Se onkin näppärä tapa matkustaa kohteessa. Ja ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa lähipitäjiin. Juna on halpa, siisti ja nopea tapa vaihtaa maisemia. Vuoroväli parikymmentä minuuttia, joten aikatauluista niin viis.

Päästäkää irti

Kujilla

Tehtiin pikainen visiitti Benalmádenaan. Harmillisesti aikataulu ( lomalla!) oli niin tiukka, että se jäi todellakin vain piipahdukseksi. Kutsu tapaninpäivän grillipartyihin velvoitti kiirehtimään, mutta oli kuitenkin kiva piipahtaa kauniissa kaupungissa. Sinne satamaan asti ei keretty, mutta se kertoo vain sen, että siellä käydään sitten seuraavalla kerralla. Jotenkin jäi sellainen kuva, että täällä kaikki on piirun verran parempaa. Hulppeita huviloita ja rouvat turkiksissaan. Ihania pikku kujia ja niitä olikin mukava seikkailla. Se on juuri lomalla parasta, menet minne nenä näyttää ja niin kuin mekin, yhtäkkiä löydettiin iltapäivän hehkuvassa auringossa kylpevä hurmaava aukio. Siellä kylmä olut nautittiin ja kovasti ihasteltiin. Kaupunki ei ole suuren suuri, enkä tiedä jaksaisiko siellä pidempään, mutta muutamia päiviä siellä voisi viettää.

Kuka sanoo ettei sovi

Kalellaan Kalle

Vietimme myös yhden yön "kesämökillä" vuoristossa. Ystäväni ystävä Lontoosta omistaa huvilan kukkuloilla ja niinpä suuntasimme sinne. Talo oli ollut jo jonkin aikaa talviteloilla ja lämmityksen puute asetti omat haasteensa. Ei muuta kuin patterit täysille ja takkaan tuli. Siitä talo lämpeni ja meillä oli grillijuhlat. Suomalaisella oli koko ajan sellainen olo, että sauna pitäisi laittaa myös lämpenemään. Siihen puutteeseen auttoi kylmä pulahtaminen uimaaltaaseen. Maassa maan tavalla. Mutta oli hauska tutustua myös tämmöiseen kohteeseen. Huvilalla oli oma pieni puutarha ja sieltä tuoreet mandariinit, appelsiinit ja sitruunat aamiaismehuun puristettiin, hurmaavaa.

Huvilamme

Anti

Toinen kaupunkikohde oli Torremolinos. En tiedä, mistä johtuu ajatus siitä, että kaupunki olisi erityisen turistirysä ja huonomaineinen. Hmmm... voiko olla, että näin on ollutkin. Suomituristi  kansoitti kylän ja meidän juomakulttuuri on tehnyt tehtävänsä. Voi olla, että olen väärässä ja ainakin nyt kaupunki oli siisti ja hurmaava. Matka alas rantaa on aika työläs, kyllä sen aina alas menee, mutta se ylöstulo voi olla huonojalkaiselle haasteellinen. Rantabulevardi oli hiljainen ja suurin osa ravintoloista oli suljettu. Mutta nythän ei ole mikään sesonki, joten palvelut ei tietenkään ole käytettävissä.

Kusti polkee ja posti kulkee

Ai että!

Voiko Torremolinosta sanoa aurinkorannikon homoystävällisemmäksi kohteeksi? Täällä oli muutamia vähemmistöryhmille tarkoitettuja ravintoloita ja ne oli selkeästi esillä. Yhden sateenkaarilipun alla kävimme virkistävät juomat nauttimassa. Ja jos nyt oikein tarkasti halusi ympärilleen katsoa, niin homopariskuntia oli liikenteessä. Ei sillä, että lomakohteeni pitäisi olla erityisen gay, mutta kyllähän sitä tämmöisiin asioihin kiinnittää huomion, sattuneesta syystä.

Torre

Minä menen tästä

Nautittiin Torressa illallinen. Molempien teki mieli kunnon pihviä. Emme olleet ennakkoon tutustuneet kaupungin ravintolatarjontaan ja oman aikansa se otti, että löydettiin sopiva. Tarjontaa kyllä on, mutta jotenkin jäi sellainen kuva, että ovat aika tusinatavaraa. Tämä taas voi olla ihan omaa syytä, olisi pitänyt selvittää asiaa tarkemmin. Ja niin kuin jo totesin, iso osa kuppiloista oli kiinni. Varmasti rantabulevardilla on upeita paikkoja, me pyörimme nälkäisinä keskustassa. Kyllä me pihvit saatiin, eikä niissä ollut moitteen sijaa. Joskaan ei niin mainitsemisen arvoinen paikka, että nimi olisi jäänyt mieleen.

Vinho a`la kerta

Taipuu daalia

Espanjalainen elämäntapa on ihastuttava. Iltapäivän siesta täyttää kaikki ravintolat, eikä lamasta ole tietoakaan. Todellakin, lähes joka kuppila on täynnä paikallisia ja mihin kiinnitin huomioo, niin kaikki lipittää olutta tai viiniä. Meillä sitä kutsutaan alkoholismiksi ja siellä se on yleinen tapa. Eikä ihme, jos ihmiset ovat rennompia. Toki, ei siellä lärvejä vedetä. Elämästä nautitaan. Tapaskulttuuri on hurmaava! Ja niitä nyt tietenkin kannattaa nauttia joka käänteessä. Toinen toistaan maukkaampia pikkuannoksia. Niitä tilataan pöytä täyteen ja syödään ristikkäin. Ilman Paellaa ei voi myöskään espanjaa ohittaa ja sekin on ruoka, jota ehdottomasti kannattaa syödä. Tässä wikipedian tietoa Tapasten synnystä.

Tapaksen synnystä on monenmoista tarinaa. Kerrotaan, että 1200-luvulla elänyt kuningas Alfonso X joutui sairautensa vuoksi syömään ruokansa ja juomaan juomansa pieninä annoksina. Huomattuaan, että pikkupalojen syönti alkoholin kanssa esti hyvin humaltumisen hän määräsi, että kaikissa Kastilian kapakoissa juoman kanssa tuli tarjoilla pieniä ruoka-annoksia. Lautasen sijaan kinkku-, juusto- tai makkarapala asetettiin lasin päälle, mistä se sai nimensäkin (tapa tarkoittaa kantta tai peittoa).

Joidenkin mielestä tapas-keksinnön kunnia kuuluu 1800-luvun lopussa kuninkaaksi nousseelle Alfonso XIII:lle, joka kesällä Andalusian, Cádizin matkallaan päätti levähtää Ventorillo del Chanton -nimisessä majatalossa. Tuuli puhalsi hiekkaa niin kovin, että tarjoilija laittoi kuninkaan sherrylasin päälle kinkkusiivun. Kuningas ihastui keksintöön niin paljon, että käski tarjoilijan laittamaan samalla lailla myös seuraavalla kierroksella, ja kuninkaan seurue jäljitteli hänen esimerkkiään.

Joka tapauksessa tapas-kulttuurin varsinaisena syntymäseutuna pidetään Etelä-Espanjan Andalusiaa. Perimätiedon mukaan pientä lautasta, leipäpalaa tai ilmakuivattua kinkun ohutta viipaletta on käytetty sherrylasin kantena erityisesti Jerez de la Fronteran sherrykaupungissa. Niin sherry ei menettänyt aromiaan, eivätkä kärpäset lentäneet maistamaan juomaa sillä aikaa, kun lasin omistaja seurusteli ystäviensä ja tuttaviensa kanssa.

Arkisemman tarinan mukaan pienten ruoka-annosten nauttiminen sai alkunsa yksinkertaisesti siitä, että raskasta maanviljelyä tekevät jaksaisivat lounaaseen asti.

Villihevosia

Pyykkipäivä