Yayoi Kusaman näyttely

Kävin viikonloppuna Japanilaisen taitelija Yayoi Kusaman näyttelyssä Helsingin Taidemuseossa. Kertakaikkisen upea ja vaikuttava näyttely. Hullutteleva värikylläisyys, nerokkaaseen pilkun ja viivan  viettelevään käyttöön on helppo ihastua. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten upeaa jälkeä periaatteessa niinkin yksinkertaisella idealla voi saada. Enkä nyt tarkoita yksinkertaisella yksinkertaista. Tarkoitan taidetta ja omalaatuista näkemystä, sekä antaumuksellisuutta.

Minulle tuli tunne, että joku "korkeampi" ohjailee hänen näkemyksiään. Kertomuksista päätellen, taide vie taitelijaa kuin märkää rättiä ja siks just niin ihanaa. Katsoin joku aika sitten töllöttimestä tulleen dokkarin, joka vähintäänkin oli erittäin mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, että en tiennyt Kusamasta höykäsenpöläystä aiemmin. Mutta nyt tiedän ja olen kybällä fani.

Yayoi on erikoinen ihminen. Hurmaava ja työteliäs. Rouva huitelee jo yli kasikympin ja maalaa vielä täyttä sielua. Aika huikeeta. Hän on asustellut psykiatrisen sairaalan osastolla jo rapiat neljäkymmentävuotta. Se on hänen koti, siellä on rauha ja hyvä olla. Rahaa on varmasti kuin rosvopääliköllä, mutta ei kaipaa omaa kotia. Osakaan on tulossa kokonainen museo, omistettu pelkästään hänen taiteelle. Jotain kertoo varmasti myös se, että Louis Vuitton on tehnyt yhteistyötä taitelijan kanssa ja pilkuista on tehty oma mallisto. Aika hauskaa. Ja kallista.

Erilaiset tilat ja niiden näkymät ja tunnelmat olivat huikeita. Katosin mikämikä maahan ja hetken olin joku muu jossakin muualla. Aika hyvin taiteelta. Tai sitähän se parhaimmillaan on, unohdusta ja unelmointia. Rakastan värejä ja varsinkin näin taidokasta värien käyttöä. Tuli se tuttu tunne, että olisi ihan pakko päästä rätkimään väriä kankaalle tai johonkin tai jotain. Sain minäkin osallistua, alakerrassa oli osallistuva taidehuone. Sait itselle värillisen tarrapilkun ja sait taiteilla sillä liimaamalla pilkun valitsemaasi kohtaan muutoin täysin valkoisessa huoneessa. Hauska idea ja hetken tunsin olevani osa jotakin suurta.

Sunnuntai oli tietysti kansan täyttämä näyttelypäivä ja se hieman rasitti. Suosittelen näyttelyä ehdottomasti ja jos on mahdollista, menkää arkena päivällä ja kadotkaa hetkeksi pilkkuihin, palloihin, väriin ja taiteeseen. Upea kokonaisuus.

Ron Mueck näyttely

Tampereen reissun pääasiallinen kohde oli Ron Mueckin näyttely Sara Hildenin taidemuseossa. Olin törmännyt ko. taiteilijan teoksiin mediassa ja halusin ehdottomasti nähdä sen livenä. Näyttely on kuulemma yksi suosituimmista näyttelyistä miesmuistiin. Enkä ihmettele. Hämmentävä, ihmeteltävä ja niin aito.

Ron Mueck tunnetaan hyperrealistisista, niin elävän tuntuisista veistoksistaan. Isoja, pieniä ihmisiä kaiken moisia, pysähtyneenä johonkin tunnelmaan tai hetkeen. Minulle tuli näyttelyssä hieman "tirkistelyfiilis," sillä teokset ovat todellakin niin aidon oloisia ja niitä olisi tehnyt mieli kovasti koskettaa. Onneks näyttelyyn oli laitettu myös pieni pala taidetta, jota sai koskettaa ja näin sai myös tunteen teoksesta.

Pienet yksityiskohdat oli tehty millimetrin tarkkuudella ja ne sai teokset elämään ja tuntumaan todelta. Ihokarvat, huokoset, kynsien pienet lohkeamat ja ihon värin muutokset sai veistokset elämään ja hengittämään. Hurja tunne! Mietin sitä työtuntien määrä, mitä teoksiin oli käytetty ja täytyy kyllä ihailla tekotapaa ja sen työteliäisyyttä. Ensimmäistä kertaa elämässä tuli tunne, että olisi ihmisnäyttelyssä, katsomassa lajitovereitaan. Snadisti spuugi tunne. Tai onks tuolla nyt mitään eroa, jos ajatellaan missitissifitnesskisoja ym. Nämä taideteokset ei kuitenkaan olleet elossa. Siinä se ero, heh.

Meinasin pökrätä synnyttäneen naisen kohdalla. Se oli aika hurja. Onneks verellä ja muilla eritteillä ei oltu lähdetty liikaa prassailee, se olisi ollut jo tuu mats. Koskettavin teoksista oli huopaan kääriytynyt, kyyryssä oleva mies. Teoksen kasvoissa oli jotakin koskettavaa ja niihin oli hienosti vangittu tunnetila.

Vielä kerkeää katsomaan. Muistaakseni näyttely päättyy 16.10. Suosittelen lämpimästi, erittäin kokemisen arvoinen. Esillä kymmenen duunia, video ja valokuvanäyttely teosten tekemisestä.

SIGNALS

Yksi ehdoton suosikkini Habitaremessuilla oli tulevaisuuden sisustustrendejä aistiva Signals osasto. Tilaan oli suunniteltu neljä eri kokonaisuutta ja täytyy myöntää, että ne tekivät minuun vaikutuksen. Avosylin otan vastaan sen, että trendit ovat muuttumassa siitä iänikuisesta valkoisesta ja eleettömästä minimalistisuudesta runsaampaan ja värikkääseen suuntaan. Tätähän minä olen tässä pari viimeistä vuotta tolkuttanut ja yrittänyt tuoda esiin. Nyt se on siis hyväksytty tulevaisuuden trendi, joka on kyllä aistittavissa jo nyt! Mahtavaa.

Trendianalyytikko Susanna Björklund

Peilistä katsoo nainen

Tapasin messuilla trendianalyytikko Susanna Björklundin ja oli erittäin intresanttia keskustella hänen kanssaan. Ennen kaikkea minua kiinnosti hänen työ ja sen kuva. Varmasti mielenkiintoinen duuni. Susanna kertoi kuinka ja miten ja missä hän haistelee tulevaisuuden tuulia ja trendejä. Työpaikkana siis koko maailma ja messuilta messuille ja kaikki aistit auki. Sisustus ja koti on munkin mielestä jonkun murroksen taitteessa. Meillä on jo niin pitkään ollut sitä skandinaavisen tyylikästä ja ennalta arvattavaa sisustamista. Nyt tarvitaan jotain reilusti uutta.

Erilaista pintaa

Tapettia

Värit tulevat sisustukseen. Jopa niin, että maalataan koko huone, eikä pelkästään vain yhtä seinää esim. punaiseksi. Tapetit ovat myös tervetullut vaihtelu, reippaita kuoseja ja hehkuvia värejä. Laatat kokevat ulostulon kylppäreistä ja keittiöstä. Voidaan tehdä hauska mosaiikkilattia olohuoneeseen. Kodit saa olla koteja, eikä niiden tarvitse olla sisustuslehtien sivuilta sisustettuja. Persoonallisuus saa näkyä, ollaan ennakkoluulottomia ja hassutellaan sisustuksella. Tehdään rohkeasti oman näköistä kotia. Mä niin tykkään.

Taide ja muotoilu kohtaavat

Ollaan vaan

Osasto oli sisustettu neljään erilaiseen tulevaisuuden tilaan.  Rakkaus - tässä kodissa onnellisuus ja yhdessä olo saa näkyä ja tuntua. Mikä onkaan parempi teema kuin rakkaus? Juuret - se voi olla isoäidin perintölipas, joka tuo meille mieleen muistot ja samalla lähtökohtamme. Sotku - tämä oli hauska. Kenen koti on koko ajan siinä tilassa, mitä sisustuslehdet antavat ymmärtää. Koti on elämistä varten ja sen jäljet saavat näkyä. Taidetta vai muotoilua - voidaan rikkoa rajoja niin, että emme voi sanoa missä kulkee taiteen ja muotoilun raja. Vai onko sitä yleensä?

Muistoja

Laattalattia

Signals kokonaisuus oli erittäin kiehtova ja se on saanut vaikutteita mm. Kuubasta. Pitkästä aikaa joku kosketti mua innostavasti. Ja värien käyttö ja pintojen käyttö sai kyllä verenpaineeni ja sykkeeni nousemaan. Haluaisin vielä nostaa esiin myös tekstiilit. Rakastan kankaita, verhoja, mattoja, torkkupeittoja, tyynyjä. Nyt voi ennakkoluulottomasti sisustaa myös kankailla. Rohkeasti erilaisia kuoseja keskenään, paljon väriä ja struktuuripintoja. Jos on itse epävarma, kuinka ja mitenkä niitä yhdistellä, niin aina voi käyttää ammatti-ihmisten apua. Sitä vartenhan suunnittelijat ovat olemassa.

Lattian väritys

Laattaseinä

Ennen kaikkea ja vielä kerran, tämä on sitä, mitä me olemme kaivanneet. Kodit saa olla persoonallisia eikä toistensa kopioita. Yhdistellään vanhaa ja uutta, kierrätys on varmasti tulevaisuuden trendi. Kotona saa näkyä kerroksellisuus ja vanha korostaa uutta ja sisustuksessa saa olla joku särö, meidän ei tarvitse, eikä pidä olla täydellisiä. Toivottavasti saatte näistä kuvista pientä ideaa ja rohkeutta siihen, mitä ja kuinka voisi tehdä siitä omasta kodista vielä rakkaamman ja itsensä näköisen. Rohkeasti vaan uskaltamaan!

Teemat ja värit

Värikylläisyyttä

Toivotaan, että Susannan Signals nähtäisiin vielä jossakin. Kiasma tai taidemuseot voisivat ottaa sen kokoelmiinsa. Tästä olisi hyvä jäädä jälki tälle vuosikymmenelle, sitä olisi hauska katsella dokumentoituna vaikka kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Kuinka trendit ja ennusteet menikään.

Habitare 2016

On taas se aika vuodesta, kun Habitare on koettu, nähty ja ihasteltu. Joka kerta siellä on jotakin mielenkiintoista, uutta ja ihmeellistä. Minulle Habitare on aina sellainen aikuisten Linnanmäki, välillä kiljahtelen riemusta ja yllätyn iloisesti. Ammattilaispäivien hyvä puoli on se, että pääsee näkemään esteettä ja ihmispaljous ei teetä hermostumista. Ja tietenkin on aina kiva tavata tuttuja. Kävijöitä messuilla tänä vuonna reippaasti yli 50.000, kyllä sinne aina muutama tuttukin joukkoon mahtui.

Plastic Livingroom

Lightosastolla  kohtasin Muumin

Taitelija Jukka Rintala maalasi tauluja. Fantastico.

Minulle messut ovat yleistä kiertelyä ja on aina mielenkiintoista kohdata uusia tuulia. En varsinaisesti tee mitään "messusuunnitelmaa," annan virran viedä ja pysähtelen sinne tänne, niin ja ihastelen. Tänä vuonna olin bongannut kaksi mielenkiintoista kohdetta ennakkoon, toinen oli Signals tulevaisuuden trendit, ja Trash Materials Plastic Livingroom osasto. Varsinkin Signals osasto oli erittäin mielenkiintoinen ja upea, siitä teen ihan oman postauksen. Plasticroom oli aika pieni ja silleen vaatimaton, joskin myös hauska ja oivaltava. Kaikki tuotteet oli toteutettu kierrätystavarasta ja siksi juuri mielenkiintoinen.

Kolmiulotteiset sisustuspaneeli...

...uutuudet.

Mutta näkemistä ja kokemista riitti yllinkyllin. Erityisen vaikuttunut olin The Block osastosta. Uusia, nuoria ja nousevia kykyjä esitteli innovatiivisia huonekaluja, valaisimia ja sisustusratkaisuja. On aina mahtavaa nähdä fressiä ja innostunutta osaamista. Jututan mielelläni tekijöitä ja toteuttajia. Kuinka tuote on saanut alkuperänsä ja kuinka prosessi on edennyt. Teen tästäkin vielä tarkemman postauksen erikseen.

Taide tervehti ArtHki hallissa

Taide ilo

ArtHelsinki osasto oli se, joka vei minut tunnelmoimaan, unelmoimaan ja liikuttumaan. Taide on olennainen osa sisustusta ja pieni hulluttelu on aina paikallaan. Kaikki teokset olivat omalla tavallaan koskettavia, enkä voi nostaa yhtä ylitse muiden. Täällä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa ja jututtaa ihmisiä.

Puuta ja valoa

Kaunis

Ahead halli oli myös erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Kekseliästä ja oivaltavaa suunnittelua. Suunnittelumateriaalinen puu, meille suomalaisille niin rakas ja miks ei, toimii valaisimissa lämpöisesti. Ahead on suomalaisen nykymuotoilun osasto ja sieltä löytyy kaikki mielenkiintoiset uutuudet. Näitä kannataa pitää silmällä.

Showroomin upeita valoja

Valo on myös muotoa

Showroom antia

Kansallisteatterin vanhoja lavastekankaita

Tänä vuonna uutuutena oli Helsinki Design Weekin ja Habitaren kanssa yhteistyössä toteutettu muotoilun, tilasuunnittelun ja valaistuksen ammattilaistapahtuma Showroom. Illalla siellä oli oikein kutsuvierastilaisuus ja käytiinkin kuplivat nauttimassa. Tila itsessään oli upeasti toteutettu. Täysin musta, mutta valoilla ja kansallisteatterin vanhoilla lavastekankailla kiehtovasti kasattu kokonaisuus. Showroom oli enemmänkin toimisto ja -julkisentilojen kalusteita, siksi ehkä hieman pettymys. Olin odottanut enemmän jotakin spesiaalia.

Mikrosementtiin on tullut värejä!

Tuoli tämäkin, hmmm...

Kiinnostavia kohteita oli niin paljon, että teen muutaman postauksen. Enihau, messut täyttivät tarkoituksensa ja sisustus on vahva osa elämäämme. Elättelen tässä toiveita, että keväällä pääsen messujen mekkaan eli sinne Milanon multitapahtumaan. Siitäkin lisää myöhemmin.