Tunnelmia Tuomaan markkinoilta

Samalla reissulla, kun käytiin moikkaamassa Saaraa, piipahdettiin myös Tuomaan markkinoilla. Ovat silleen perinteiset, että siellä on aina kiva käydä. Varsinkin nykyään, kun ovat siirtyneet Senaatin torille, on tilaa ja tunnelmaa.

Nuorta lempeä

SAARA!

Pukin konttiin

Puiset pikku mökit ovat kivat ja monikin myyjä oli panostanut myyntikojunsa sisustukseen. Hyvä, hyvä. Tarjonta laidasta laitaan, kotimaista käsityötä ja sitä sun tätä, sekä ruoka tarjonta hienosti järjestetty. Meitä odotti kotona illan ateria, joten ruokailu ja glögitkin jäi tällä kertaa.

Bääääh!

Ei markkinoita ilman kalakukkoa

Ulkovalo

Joulumusat soi, glögi tuoksui ja pikku pakkanen teki kivasti tunnelmaa. Joulupukkia tonttuineen en nähnyt, onko näin, että hän ei vuoden kiireisimpänä aikana paikalle kerkeä. Toivottavasti on paikalla edes viikonloppuisin. Se olisi hyvää mainosta markkinoille ja pukille itselleen. Sikäli mikäli, hän nyt markkinointia kaipaisi.

Tuikkii

Hauskan hatun myyjä

Tonttuna tonttujen joukossa

Jouluisiin valoihin panostaisin vieläkin enemmän ja rohkeesti. Eletään vuoden pimeintä aikaa ja valon tuiketta ei ole koskaan liikaa. Valoa ja väriä, kiitos. Parit porotkin olisi voinut olla paikalla ilostuttamassa, vai menisikö se jo eläinrääkkäyksen piikkiin. Eivät olisi kotonaan stadin melskeessä. Vai olisiko olemassa stadilaisia poroja. Jaa, moista en tiedä.

Vähän täytyy miettiä

Kynttilöitä

Hillo ja mehumakuja

Puitteet ja paikka hyvä. Näistä Tuomaan markkinoista voisi tehdä Pohjolan ellei peräti Euroopan kuulut. Suomi on joulun ja joulunpukin maa, kyllähän meillä pitäisi olla maailman parhaat joulumarkkinat.

Kotiseuturakkautta

Pikainen visiitti kotikaupunkiini Kuopioon. Talvi oli saapunut sinnekin ja lumipeite koristi kauniisti tienoon. Kuinka muutaman asteen pakkanen voikaan tuntua niin kylmälle. Ensimmäiset pakkaset tuntuvat aina kylmemmälle mitä ovatkaan ja ihminen tottuu. Tammikuun parikyt ei sit enää tunnu miltään.

Hotellihuoneen seinätaidetta

Kohteessa tuplavalo

Renkun kulmilla

Valo yössä

Yövyttiin tällä kertaa Väinölänniemen Scandicissa. Se on täysin rempattu muutama vuosi sitten ja on oikein siisti ja kiva hotelli. Ei aivan keskustassa, mutta upeissa rantamaisemissa Kallaveden äärellä. Eikä kävelymatka keskustaan ole ylivoimainen, päinvastoin. Vanhaa puutaloa ja rakennusta, Tuomiokirkon ohi citiin on vain kaunista katsottavaa. Minulle myös paljon muistoja.

Yks kauneimpia kirkkoja

Pyhät varjot

Hallin seinällä kurnuttaa

Tällä kertaa emme kerenneet leikkiä turistia. Iltainen kävely kaupungin poikki ja illallinen Kellariravintola Rustikissa. Tämä oli jo toinen kerta ko. ravitsemusliikkeessä ja tyytyväisiä saimme olla tälläkin kertaa. Mahtavia makuja, hyvää palvelua ja hintalaatusuhde kohdallaan. Paikan lista on uusiutunut nyt syksyllä ja se keskittyy lähinnä lihaan ja syömäni karitsankare vei kyllä kielen persiiseen. Jos saan sanoa ja savolainenhan sanoo...

Tervetuloa!

Ravitsemusliikkeen valot

Rauha

Tunnelmaa

Erityisesti minua kiinnostaa ravintolan interiööri. Kuopion kauppahallin kellariin rakennettu ravintola on hienosti toteutettu vanhaa kunnioittaen. Minusta siellä on erityinen, hyvä tunnelma. Kerrotaan myös, että paikalla on omat kummituksensa ja sen jotenkin aistii kyllä. Vanhat tiiliseinät ja holvit luo omat mielenkiintoiset valot ja varjot. Tunnelmaa on mietitty ja erityisesti pidän siitä, että paikkaa ei ole ahdettu täyteen pöytiä ja näin jää se ruokarauha ilman, että pitää itse kuiskailla tai kuunnella naapuripöydän jorinoita. Jos olette menossa Kuopioon, niin voin lämpimästi suositella.

Viinistä valoksi

Yksityiskohtia

Alla vanhan holvin

Ravintola tarjos Siskotytön source

Tälläkään kertaa kotikaupunki ei tuottanut pettymystä. Nykyään vieraillessani mietin, millaista olisi asua siellä. Kotiseuturakkautta pahimmillaan parhaimmillaan. Ja kaikki muistot ovat suloisia vain...

Tampereelta Moro!

Kiva Tampereen reissu takana. Aina ei tarvitse mennä kaus pois tunteakseen olevansa matkoilla ja turisti. Sitä todisti myös se, että onnistuimme aidosti olemaan tollot turistit ja ajamaan yksisuuntaista väärään suuntaan. Se on turisimia parhaimmillaan. Manse on liikenteellisesti aika sekava kaupunki, paljon yksisuuntaisia katuja ja tällä hetkellä myös häiritseviä tietöitä. Mutta hyvin selvittiin ja hengissä ollaan.

Softisti Näsinneulaa

Pyynikin tornissa paistaa

Se on se

Huipulla fudaa

Olin saanut hyvät ohjeistukset missä syödä, mitä nähdä. Tärkein syy reissulle oli kuitenkin
Sara Hildenin taidemuseossa menevä Ron Mueckin hyperrealistinen veistosnäyttely. Siitä teen ihan oman postauksen ja suosittelen sitä todella. Näyttely päättyy pian, mutta vielä kerkeät. Tampere on just kivan kokoinen kaupunki, iso pieni sellainen ja hyvin hallittavissa. Toki, auto helpottaa kohteissa käyntiä, mutta jos on oikein vihmerä selviää jalkaisinkin. Itse kaupunki on sellainen ruman kaunis. Valitettavasti vanhoja, kauniita rakennuksia on purettu ja niitä hirvittäviä, rumia elementtimöhkäleitä on noussut tilalle. Eikä tämä ole ainostaan Mansesterin ongelma, sitä näkee meillä valitettavan paljon vähän joka puolella.

Näsinneulan valot

Hissitaidetta

Olen patsas

Citimaisemaa

Lauantain ohjelmassa oli kaupunkihaahuilua. Se pitää sisällään  päämäärätöntä maleskelua citissä, tutustumista sen kaavaan ja arkkitektuuriin. Oli niin kylmästi tuulinen päivä, että Ukolle piti ostaa kunnon toppatakki. Kuka sitä kylmissään pystyy turistina vaeltaa. Ei kukaan. Mustamakkara oli yksi ehdoton makukohde, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Torilla käytiin ja nautittiin.

Komia on pytinki

Illan valoissa

Nysse tulee

Iltapäivästä piti meidän nauttiman maaliman kuulut Pyynikin näköalatornin munkkikahvit. Taivaallisen hyvää ja sen tiesi moni muukin. Aikamoinen väenpaljous tornin juurella olevassa pikkuruisessa, mutta hurmaavassa kahvilassa. Kahden euron pääsylipulla pääsit myös tornin huipulle. Aurinko lasketteli parhaillaan ja näkymät olivat kauniit, ja munkit voi nauttia myös siellä tornissa, jos kaffilan paikat ovat täytetty. Pieni kruisailu pyynikillä ja pispalassa kertoivat sen, että Tampere on ainutlaatuinen kohde ja luojalle kiitos, nämä hurmaavat kohteet on säilytetty jälkipolville. Hyvä hyvä.

Assan jengii

Varjoja paratiisissa

Taidetta hotellin aulassa

Hotelimme Scandic Station sijaitsi keskeisellä paikalla ja oli siisti, sekä toimiva yhden yön pysäkki. Sauna saa moitteita, kolmen pyllyn ahdas saunakokemus ei ollut mieltä ylentävä ja tuskin koskaan olen näin pikaisesti kylpeä rupsauttanut. Pieni lepohetki ennen illallista on ikäihmiselle suotava. Pirssi alle ja Näsineulaan nauttimaan hyvää ruokaa ja juomaa. Ruoka oli hyvää, palvelu moitteeton ja maisemat iltahämyssä tietenkin upeat. Tukevan tankkauksen jälkeen oli paikallaan rantautua jalkaisin keskustaan ja nähdä Tampere myös iltavalaistus hulinassaan. Tarkoituksena nauttia jälkiruokadrinksu Hotelli Tornin näköalabaarissa, taas kerran huipulla. Puolen tunnin mittava jono asetti esteen ja päädyimmekin vällyjen alle hotelliin. Kivasti toiminnallinen päivä ja uni maittoi.

Finlyson

Museossa on...

...kaikkea kivaa

Runsaan ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen turisti lähtee ajoissa tutustumaan pyhäiseen kaupunkiin. Suuntana Finlaysonin vanha tehdasalue ja se olikin hurmaava kohde. Kohdalle sattui pienet myyjäiset alueella ja työläismuseo. Siellä vierähti aika niin ettei huomannut, museo on hienosti toteutettu ja sen historia on erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen lämpimästi. Siinä vieressä myös Tallipiha, kiva käsityöläiskohde ja jotenkin niin sopiva syksyyn. Alueella myös taidehalli ( jonka nimeä en nyt muista, ) upeita rakennuksia ja alueen atmosfääri oli käymisen arvoinen. Tuulahduksia menneiltä ajoilta.

Tästä lisää 

Pisteenä iin päällä oli edellä mainitsemani Ron Mueckin näyttely, siitä se oma postaus tulossa. Hyvästelimme Tampereen nauttimalla winksit Ravintola Hookissa Kehräsaaren upeissa maisemissa. Nämä kanaiset siivet ovat rantautuneet Tampereelle jäädäkseen ja sinällään hauska ilmiö. Nähdä Tampere, syödä mustaamakkaraa ja winksejä. Sitähän se lomailu on, nauttimista paikallisista herkuista ja nähtävyyksistä. Tällä kertaa jäi teatterit kokematta, mutta sehän on vain hyvä syy palataan uudelleen. Kiitos Manse, olet kiva citi.

Saunotaan ensin ja sitten syödään vasta

Syksy on saapunut kaupunkiin ja sieluni huutaa elämyksiä. Kesä ollaan viikonloppuisin mökillä ja siellä on ihan omat kuviot, mutta jättäydyttyämme citielämän pyörteisiin tahdon nähdä ja kokea taidetta sen kaikissa eri muodoissa. Nyt kiertelimme näyttelyissä. Sellaista sielun ravintoa, sitäkin tulee ravita, jaksaakseen hyvin.

Haitar niin haikeesti soi

Helsinki

Vastanaineet 

Ensimmäiseksi lauantaina fiilistelimme Helsinkiä. Tuulinen mutta aurinkoinen päivä oli oikein oivallinen päivä leikkiä turistia. Kamera messiin ja menoks. Pääkaupunkiin on noussut monta menomestaa, jotka olivat minulle tuntemattomia. En niinkään sen menon vuoksi tahtonut paikkoja katsastaa, olen enemmänkin kiinnostunut arkkitehtuurista ja paikkojen interiööristä. Ilokseni saankin todeta, että hienoja, koko kansan paikkoja on meille tänne saatettu. Mahtavaa.

Allas sea pool

Puurannalla

Valmistuu

Pelimanne soittaa

Katajanokalle, ihan siihen kauppatorin kuppeeseen on nousemassa Allas sea pool-alue eli suomeks sanottuna, hillitön kolmen altaan, saunan, baarin ja terassin keskus. Altaat ja sauna on auki ympäri vuoden ja baari on jo avoinna ja allasalueetkin avautuvat elo-syyskuun vaihteessa. Rakennus vielä pikkasen kesken, mutta sain jo nyt aistia alueen upeaa puurakentamista, sekä suunnittelua. Isot, chillaamaan houkuttelevat terdet olivat jo löytäneet niin paikalliset kuin turistitkin. DJ soitti sopivasti menevää musaa ja meininki oli vähintäänkin internatsionaale. Olen lähes varma, että tästä paikasta tulee hitti. Keskellä kaupunkia pääset biitsitunnelmaan ja ten points alueen suunnittelijoille. Saadaan taas suomidesignia maailman kartalle. Suosittelen todella! Ja mikä parasta, ennen niin ruma ja mitätön alue aivan ytimessä on herännyt kukoistukseen.

Maailman pyörä

Terde kattojen yllä

Jokaiselle oma

Valoissa

Katajanokka designii

Toinen kohteemme oli Löyly Hietaniemen rannassa. Paikkana samalla idealla toimiva koko kansan sauna, terde ja baari. Tänne turisti ei välttämättä eksy ihan sattumalta, olisiko enemmänkin ihan paikallisten bilepaikka. Täällä myös upeaa puurakentamista, mutta olisiko pikkasen voinut miettiä rakennuksen ulkoista muotoa. Aikamoinen möhkäle ulospäin, mutta sisältä terasseineen kaunista katsottavaa toki.

Löylyn terdellä vilvoittelee

Löyly desing

Huipulle

Kulma

Tähän samaan sarjaan kuuluu varmasti myös Hernesaaren ranta-alue lukuisine ravintoloineen ja iglusaunoineen. Interiööri sellainen beach house, eikä ollenkaan huono siinä. Joskin paikka ammotti tyhjyyttään, olisiko jo ajankohdalla ja tuulisella, viileällä säällä osuutta asiaan vai onko enemmänkin sellainen illan menomesta. Sitä kävin miettimään, että syövätkö paikat toinen toisiaan samankaltaisella idealla vai menisikö se niin, että päivä aloitetaan Katajanokalta ja jatketaan Löylyn kautta Hernesaareen. Miks ei? Ehdottomasti monipuolisin ja houkuttelevin ruokatarjonta löytyi täältä, joskin koko Hernesaaren alue satamineen ei ole  mitenkään mieltäylentävän kaunis.

Iglusti

Stailii

Hernesaaren palmut

Riipasen Riipiset

Otetaaks

Valoissa

Eksyvä löytää

Hienoja paikkoja kaikki tyyni ja varmasti ilolla otamme vastaan jokaisen. Harmi vain kuin Suomen kesä on niin vähä lumisen viileä ja se valitettavasti saattaa vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen ja paikkojen käyntikapasiteettiin. Mutta toivotaan parasta ja menestystä jokaiselle. Juuri tämmöistä meillä kaivataan.