Valaise valaisin

Tässä mun duunailemia valaisimia. Kaikki ovat kierrätyskamaa, vanhoista uutta. Etsin kunnes löydän, puran atomeiksi ja sähkömiehen kanssa olen laittanut sähköpuolen uusiksi. Maalaan jalat ja punon, käsittelen varjostimet. Varmasti uniikkia.

Sori, kuvat eivät ole ihan parasta luokkaa. Mun taidot ei riitä kuvamaan pitkän huiskeita ja kapoisia niin, että saisin ne jotenkin tajuttavasti kuvaan. Mutta kaiketi niistä näkee, mitä kuvassa on.  Näitä on kyllä kiva tehdä ja tätä ideaa voisi kehitellä enemmänkin. Okei, niistä näkee, että ihan on ite tehty, mut miks ei näkisi? Ihan kun on itse tehtyä. Se käsityön jälki. Nämä kolme ensimmäistä kuvaa ovat lattiavalaisimia, loput pöytävalaisimia.

Näitä voisi käyttää aikaisemmin esittämäni työtarjouksen kohteissa. Jos saisi suunnitella pikkasen greisimmän kahvilan tai ravintolan sisustuksen. Tai voisi näitä käyttää missä vain. Ihan ovat edullisesti myynnissä kaikki. Yksi kaunokainen näistä myytiin marraskuisessa pop-upissa.

Olkkari

Tuossa viime viikolla törmäsin hauskaan kivijalkaputiikkiin Krunikassa. Nimi oikein oivaltava Olkkari. On niin kuin ihmisen olohuone. Helppo tulla, helppo mennä. Vähän niin kuin himas. Kiva idea.

Suloisesti sekaisin vanhaa ja uutta. Pientä sisustuksellista tavaraa, tarpeellista ja tarpeetonta. Näytti olevan myös ainakin käytettyä lastenvaatetta, missä kierrätys onkin parhaimmillaan. Me ihmisethän ollaan pieniä verrattain lyhyen aikaa.

Huonekaluja, uusia ja käytettyjä. Ja erityisesti ihastuin mustiin astianpesuharjoihin. Niitä nyt kuvista katsottuani, ihmettelen, miksi en mukaani ostanut. Olisihan se pähee, musta tiskiharja. Putiikki on työmatkan varrella, ehkä joku kerta kipasen.

Tämmöiset pienet shopit ovat kivoja ja juuri niitä, joiden toimeentuloa pitäisi näinä aikoina tukea. Käykää kurkaamassa, kaikkia kivoja juttuja.

Tallinna city

Tallinna on kaunis kaupunki. Erityisesti mua viehättää sen uudisrakentamisessa se, että vanhaa ei tuhota kokonaan. Ja toivotaan, että sitä myös osataan säilyttää jatkossa. Käyn Tallinnnassa vähintään kerran vuodessa ja joka kerta sinne on noussut jotakin uutta ja kaupunkiprofiili muuttuu koko ajan. Kaupunki elää.

Vanhan kaupungin kujat ja takapihat ovat erityisesti suosiossani. Mikä onkaan antoisampaa kuin kävellä vaeltaa päämäärättömästi ja antaa historian puhua. En tiedä, miksi olen niin ihastunut vanhoihin rakennuksiin. Se tietty rähjäisyys on minusta kaunista ja puhuttelevaa. Ajan jättämä jälki on kauniimpi kuin kiiltävä teräs. Toki, ymmärrän, että rakennuksia pitää korjata ja uudistaa. Mutta Tallinnassa jätetään historiaa hienosti esille. Hyvä, hyvä.

Tallinna on sopivan kokoinen kaupunki. Sen ottaa näppärästi haltuunsa jalkaisin. Hyvät kengät mukulakiville ja ei kun menoks. Itse tykkään työntää nokkani joka paikkaan. Menen kurkkimaan takapihoille ja kujille. Sieltä löytää helmiä.

Ensi kesänä meillä on tarkoitus viettää lomaa Virossa. Autoillen mennä Tallinnan ulkopuolelle ja tutkia myös sen lähiympäristö. Sekin on varmasti mielenkiintoista. Olen käynyt Saarenmaalla ja Pärnussä. Molemmat kivoja paikkoja. Tuskin maltan odottaa.

Vivian Wauh!

Törmäsin ihan sattumalta hurmaavaan kenkäpuotiin Vivian Vau. Aikani ihmetellessä ikkunan takana oli lähes pakko mennä katsomaan, mitä kaunista sisällä onkaan tarjolla. Ja se oli välitön WivianWauh! Toinen toistaan upeampia kenkiä, kuin taideteoksia. Okei, enimmäkseen naisten kenkiä, mutta en malttanut poiskaan kääntyä. Niin oli kaunista. Sitä joskus käy mielessä, kun eksyy naisille tarkoitettuun kenkäputiikkiin, etteivät vaan pitäisi kenkäfetissinä. Ja mikäs, eihän siinäkään mitään pahaa ole. Tässä tapauksessa iski joku fetissi, niin kengät hivelivät estetiikan tajuani.

Vivian Vau Rataskaevu 2

Malliston suunnittelija on Vivian Unt Tarttoosta. Mallisto on tarkoituksellisesti pidetty pienenä ja yksilöllisenä, jotkut kengät ovat uniikkikappaleita. Hurmaava ajatus! Höpöttelin ystävällisen myyjän kanssa ja ihastelin kilvan kenkien värimaailmaa ja oivaltavia kuoseja. Jos etsit yksilöllisiä ja tavallisuudesta poikkeavaa klopokasta, niin silloin Vivian Vau on sinun liikkeesi. Mallistossa löytyi myös maltillisempaa kuosia, mutta kenkien muotoilu niissäkin on kyllä huippuluokkaa. Kengät tehdään Italiassa, saapasmaassa totta kai. Asiaan perehtymätönkin näkee, että jälki on ensiluokkaista ja viimeisteltyä.

Aikani ihastellessa, harmittelin vain sitä, että miehille ei taaskaan ole mitään kivaa. Olen nyt etsinyt monta vuotta niitä The kenkiä. Tiedän tasan tarkaan millaiset haluan. Toivon aina matkoillani, että ne jossakin tulisivat vastaan. Ei ole tullut, mutta Vivianilta löytyi kuin löytyikin myös minulle jotain. Ei ihan täydellisesti se mitä etsin, mutta lähellä ollaan jo. Innostuin niin omistani, että en tajunnut kuvata miesten mallistoa. Hauskoja kenkiä kaikki tyyni ja laitankin nyt kuvan omistani. Koko oli puoli numeroa isompi kuin minulla ja kerkesin jo pettyä, että ovat sopimattomat. Myyjä ystävällisesti ymmärsi tarjota pohjallisia ja katso, näin saimme sopivan kokoiset, uudet, hyvälle tuntuvat kengät. Onnellinen oli hän.

Ravintola rakkautta

Tallinna on ehdottomasti ruokailijan mekka. Ehkä siksi, että tarjontaa hyvistä ja mielenkiintoisista ruokapaikoista on huru mykke. Olen matkoillani saanut tutustua jo useampaan ja täytyy myöntää, että pahoja pettymyksiä on vähän. Okei, kaikki ei ihan sitä parasta kärkeä, mutta muistoja hiveleviä makukokemuksia vastaavasti paljon. Jos multa kysyttäisi parhaat ravintolakokemukset, niin kyllä tie vie Tallinnaan.

Muutama seikka, miksi on näin. Ja nyt puhun niistä kuppiloista, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Ensin on mainittava ravintoloiden sisustukset. Toki, jo tila itsessään puhuttelee ja niitähän sieltä löytyy. Vanhoja, upeita rakennuksia. Ja sisustuksessa on jotakin omaperäistä ja hauskaa. Meininki on aika rentoa, ei turhaa pönöttämistä. Tarjoilu pelaa ja takavuosien töykeys on menneen talven lumia. Hintataso on myös mainittava, se on edullisempi kuin meillä ja fine dining ruokajuomineen lähtee pääsääntöisesti alle satkun. Lähellä tuotettua ruokaa ja välillä jopa yllätyksellistä. Omaperäistäkin.

EstTour buffet

Pöperöä joka lähtöön

Bändikin paikalla

Tällä reissulla käytiin kolmessa eri paikassa. Vaikeus on aina valita, koska on niin monta kohdetta, joissa tahtoisi käydä. Perjantai-iltana meille oli järjestetty EstTour messujen puitteissa illanvietto ja ruokailimme niinkin eksoottisessa paikassa kuin laululavalla. Ja mikäs, tunnelma oli katossa ja buffetin ruoka yllättävän hyvää. Bändi paikalla ja silleen. Hauskinta tässä oli kaiketi ajatus siitä, että näin se elämä viskoo ja täällä mä nyt laululavalla Tallinnassa juhlin ja nautin ateriaa. Elämä on.

Hauska idea

Enkeli lentää liihottaa

Ööööö

Stylee

Kokilta terkut

Alkuinen kala

Torstai-illan valinnaksi päätyi Ravintola Ö. Keskustan tuntumassa, Mere pst 6.  Intiimi, tyylikäs ja sisustuksessa taas kerran hauskoja yksityiskohtia. Päädyimme neljän lajin maistelumenyyn ja täytyy kyllä todeta, että meny oli yllätyksellinen ja makumaailma todellakin kohdallaan. Neljä lajia olikin yllättäin seitsemän, kokin terveisineen, välifreeseineen ja loppumakeisineen. Ruoka oli raikasta, kaunista ja maukasta. Hiukkasen epäilin alkuruuan selleriannosta. Juu, se oli pelkkää selleriä. Ei ehkä ihan se mun suosikki, mutta maku ja sen pehmeys vei mennessään. Haudutettua juuriselleriä, paahdettua sellerin kuorta, lehtiselleriä ja upea täyteläinen selleriliemi tahi keitto.

Pelkkää sellerii

Viiriäistipu

Mentiin metsään

Jälkkäri, uuuh...

Namuset

Kautta linjan annokset olivat kauniisti esillä, makumaailma täyteläinen ja mitä perään kuulutan, yllätyksellinen. Juuri sellainen, että kiljahdat vienosti riemusta, saatuasi annoksen nenän eteen. Tarjoilu pelasi loistavasti, valaistus ja äänimaailma oli harmiton. Jälkiruuan kanssa tarjoiltu visuaalinen efekti toimi loistavasti. Pöytään tuotiin jälkkäreiden kanssa astia, missä oli koivun tuohilastu ja kuusen oksia. Astiaan kaadettiin jotakin nestemäistä happea tai onko se nyt jää tai joku, en tiedä. Mutta vaikutelma oli hauska. Savu leijui pöytämme päällä ja tunnelma oli vähintäänkin metsäläinen. Ten points!

F-hoone

Katon rajassa

Pyhä yksinkertaisuus

Akkunalla

Stuktuuria

Lounaalla kävin Telliskiven Loomelinnakeen yhteydessä olevassa F-hoone kuppilassa. Taas kerran, paikan decoratsuuni oli oivaltava ja omalla tavallaan se teki vaikutuksen. Ravintola on käsittääkseni enemmän rento lounasmesta ja iltaisin baari. Kanapasta ei nyt tehnyt erityistä vaikutusta, mutta hinta ei päätä huimannut. Viinilasillisella, annokselle jäi hintaa alle kympin. Viereisen pöydän salaattiannos näytti paremmalle, tietenkin. Mutta alueeseen ja ravintolaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

Lauantai-illan gyrmeeksi valikoitui Ravintola Tuljak. Ei ihan keskustassa, mutta taksi sinne maksaa about 7 euroa. Paikka on varmasti kesäisin enemmän edukseen, nyt räntää ja pimeää rätkiessä, ravintolan ulkotiloista ei juurikaan ollut visuaalista aistimusta. Sisustus on tyylikäs ja oikeinkin design. Hei, ruokailuvälineet olivat kuparin hohdokkaat! Paikka oli täynnä kuin turusen pyssy ja volyymit nousi välillä häiritseväksi. Vai johtuiko se vain siitä, että allekirjoittanut oli edellisen illan riennoista hieman väsynyt.

Tuljakin kokin terkut

Ruoka oli hienoinen pettymys. Kokin terveinen oli aterian paras. Hyvää tummaa leipää ja haudutettua, rapeaa possua. Ehkä valintamme meni hiukkasen metsään, mut jotenkin ruuasta jäi niin kasarimaku. Oliko se tarkoituksellista, en tiedä. Voihan se olla, että retro tekee paluuta myös makumaailmassa. Ruoka oli hyvää, mutta täysin yllätyksetön. En tiedä, kun mennään ulos syömään, niin odotan aina, että minut ja makuhermoni yllätetään jotenkin.

Mutta joo, ravintola oli siis tyylikäs, palvelu moitteeton ja hintataso edullinen. Uskoisin, että kesällä tämä paikka voi antaa enemmän ja hienoinen ruokalistan päivitys voisi olla paikallaan. Tuljak on kyllä saanut paljon kehuja. Ehkä odotin liikaa ja vertailukohteena oli perjantain täydellinen kokemus Ö. Tuljakista ei valitettavasti ole muita kuvia.