Suunnitellaan ravintola

Olen mukana mielenkiintoisessa projektissa ja se on minulle lajissaan ensimmäinen. Ravintolan sisustus Hangossa. Paikka avataan jo 1.5 ja mä hyppäsin mukaan sunnuntaina. Aikataulu suht haastava, ja ihan perinteinen suunnitelma saa väistyä ja nyt tehdäänkin nopeemmalla  tahdilla. Tämmöistäkin voi suunnitteluduuni olla. Sopii mulle, olenhan rytmiltäni aika sutjakka. Toisaalta, tämä olisi niin mahtava kohde, että olisi ollut vähintäänkin antoisaa keskittyä siihen ajan kanssa ja päästä nauttimaan tekemästään työstä.

Kyllä mulla ideoita riittää, mutta ne eivät välttämättä kerkeä tähän tahtiin mukaan. On aina huomioitava myös se, että useimmilla erikoismateriaaleilla on tilaus ja toimitusajat. Pitää tyytyä siihen, mitä saa heti. Mutta tuonkin voi ottaa haasteena, kuinka saada aikaan hyvää jälkeä siitä mitä on saatavilla.

Tila on intresantti, ei hirvittävän iso. Sellainen kompakti kokonaisuus. Huonekorkeus huitelee parhaillaan noin kuudessa metrissä, vino katto ja suuret ikkunat. Autan pintamateriaaleissa, valaistuksessa, huonekaluissa ja stailauksessa. Tarkoituksena rento,  ei niin ravintolamainen ja poikettaisiin hieman siitä skandinaavisesta tyylistä.

Hauska tätä on tehdä ja olenkin kuumeisesti etsinyt eri vaihtoehtoja. Laitan tänne muutamia kuvia, ne eivät välttämättä toteudu lopputuloksessa, mutta joku voi saada niistä ideoita omaan käyttöön. Tulevaisuudessa voisi olla antoisaa suunnitella erilaisia tiloja, onko ne ravintoloita tai ihan mitä tahansa erilaista tilaa, jossa voisi käyttää luovaa hulluutta, eikä tartteisi tyytyä siihen ihan perinteisempään ratkaisuun.

Suunnitelmallisesti suunniteltua

Valitettavasti blogin päivittäminen jää vähemmälle, kun työt vaativat oman aikansa. Silleen kivasti ja sopivasti hässäkkää, että on tekemisen makua. Se on vain hassua, että kaikki tulee aina kerralla. Mut niinhän se menee ja jotenkin tekeminen ruokkii tekemistä, eiks niin?

Odottelen kuumeisesti naapuristamme Virosta uutta mallistoa. Helmikuun vierailu alkaa tuottaa hedelmää. Se vuodevaatteiden tuottaminen siellä ei onnistunut, mutta nyt odottelen mallikappaleita sisustustyynyistä, tableteista ja kasseista. Hirvittävän intresanttia. Ainakin mallikuvat näyttivät hyvälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä, millainen on lopullinen livetuloste.

Tarkoituksissa saada myyntiin edullisempi ja "tuotannollisempi" versio kaiken muun ohelle. Laajentamalla mallistoa olisi tarkoitus lähteä myymään ja markkinoimaan tätä kaikkea jälleenmyyjille. Uusi vuodevaatemallistokin on kovasti työn alla ja siitäkin toivottavasti saan mallikappaleita mahdollisimman pian.

Palanen suunnitelmaa

Työn alla myös mielenkiintoinen kampaamotilan suunnittelu. Se alkaakin olla mun kohdalta jo hoidettu, saa nähdä lopputulosta. Suunnitelmastani toteutetaan osa ja asiakkaan omat, hyväksi havaitut vaihtoehdot toimivat hyvin siinä rinnalla. Varmasti tulee mielenkiintoinen tila ja kokonaisuus. Mikä tässä oli hauskinta, niin sai suunnitella Trash Design juttuja ja mielikuvitus lähtikin kivasti laukkaamaan. Tällaiset on mahtavia. Enemmän näitä, kiitos.

Valittu valaisin

Nyt pitäisi aloittaa keittiösuunnitelman teko. Siinä kivasti haastetta, sillä koko keittiö menee uusiksi. Vanha pihalle ja uutta tilalle. Jesh, siitä mie tykkään. Ja mikä parasta, asiakas ei pelkää värejä. Nämä on silleen hauskoja, että saatuani toimeksiannon, alkaa pikku pää heti surista. Se varsinainen luomistyö tapahtuu päässä ja ideat sinkoilee kaaottisena kokonaisuutena ja välillä saattaa tuntua, että ei tästä mitään tuu, mistään en kiinni saa ja oih ja voih. Mutta. Istahdettua pöydän äärelle, kynät ja paperit esillä ja alat purkaa sitä kaikkea tavaraa tuolta aivokuorteen kätköistä, niin ne vain loksahtavat paikoilleen ja jonkinlaisen kokonaisuuden aikaan saat. Se on huima ja ihana tunne. Sitä kutsutaan luomisprosessiksi. Mii laik.

Ei oppi ojaan kaada

On aina mahtavaa, kun saa oppia uutta. Varsinkin, kun kyseessä on valokuvaus. Asia, jota ei koskaan voi oppia liikaa ja hetkittäin tulee se tunne, että tieto lisää tuskaa. Olen elämässäni eräänkin kurssin käynyt, mutta lähtöviivoilla ollaan vielä. Toki, on hienoa huomata, että pikkuhiljaa on päässyt sisälle kuvaksen salattuun maailmaan. Ymmärtää mikä vaikuttaa mihinkin ja miksi.

Sain eilen yksityisopetusta ammattivalokuvaajalta. Olin viime viikolla hänen kurssilla ja tapasin hänet siellä ensi kerran. Mulla on haastava tilanne uuden malliston kuvaamisessa, enkä onnistunut siinä ilman apuja. Niinpä rohkeasti päätin kysyä Pekka Punkarilta apuja. En enää keksinyt mitään muuta, millä olisin päässyt kuvaamisessa itse eteenpäin. Voitteko kuvitella, Pekka rientää avukseni ilman mitään vaateita ja antaa minulle yksityisopetusta ja neuvoo kädestä pitäen kuvaustilanteessa!

Sain paljon arvokasta tietoa ja opin taas uudesta kamerastani lisää. Ennen kaikkea olen kiitollinen tällaisesta pyyteettömyydestä. Se on harvinaista nykyaikana. Pekka tuli kuvauspaikalle, opetti, oli läsnä ja aidosti kiinnostunut. Yleensä tämmöisestä toiminnasta saa pulittaa sievoisen summan rahaa, mutta nyt selvisin tarjoamalla pullakahvit. Tapahtuuko tämmöistä enää nykyään? Olenkin sitä mieltä, että hyvä tulee hyvän luokse. Niin se vaan menee. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että itse olisin erityisen hyvä. Päinvastoin. Elämä kiittää opettajaani. Jos ei muuten, niin uuden malliston vuodevaatesetillä.

Nyt on sellainen olo, että pitäisi olla kuvaamassa koko ajan. Turuilla, toreilla, metsässä ja studiossa. Ihan kaikkialla. Harmillisesti työ on esteenä ja joutuu odottamaan. Vielä on paljon opittavaa, mut eiköhän tää tästä. Yritän ottaa myös hallintaan Lightroom-kuvankäsittelyohjelman. Se ei ole mitenkään helppo nakki tietotekniikka tampiolle. Ei kun kurssille. Jep, jep.

Lemon Deco nettisivuilla uutta

Olen työstänyt Lemon Decon nettisivuja ja verkkokauppaa. Pikku hiljaa opin enemmän ja enemmän ja se toivottomuuden tunne on ohitettu miellyttäväksi haasteeksi. Itse asiassa, se on ihan hauskaa hommaa. Oman aikansa ja muutamia erehdyksiä ja paniikkia se ottaa, mutta kuka sitä on seppä syntyessään.

Olen lisännyt verkkokauppaan nyt myös uusia kuvia kodintekstiilimallistosta. Kuvattiin niitä Lahdessa ystäväni upealla studiolla. Olen suorastaan kärsinyt vanhojen kuvien puutteellisuudesta. Mutta sehän meni just niin, että sit tuli hirvee kiire ja kaikki kuvat piti saada mahdollisimman nopeasti, enkä itse ollut tyytyväinen. Se on meinaan tuo valon määrä joka vaikuttaa aika olennaisesti kuvien laatuun ja marraskuussa on pimiää kuin piip:ssä. Eikä meikeläisellä ole mitään studiotekniikkaa himassa.

Olen lisännyt uusia kuvia myös sisustuskuvagallerian puolelle ja siellä myynnissä myös Kohtaamisia niminen "taideteos." Miks lainausmerkeissä, kyllä se taidetta on. Eli vanhoihin ikkunapokiin tehty teos, jonka kuvat on tulostettu harjatulle teräkselle. Kivasti tuli kolmiulotteinen ja se on ehdottomasti yksi mun suosikki. Onks se Trash Design vai valokuvataidetta? Ehkä molempia. Mut sekin nyt verkkokaupassa myynnissä.

Arabian rannassa

Käytiin sunnuntaina Arabian rannassa. Siellä niin vanhan kaupungin lahdella. Syy siihen, miksi sinne menimme, oli yksinkertaisuudessaan katsella mahdollista työ/showroomitilaa. Käytyäni Lahdessa ystäväni studiotiloissa, herätti se minussa sen unelman tahi haaveen vastaavanlaisista tiloissa täällä. Ymmärrän toki, ettei niitä välttämättä meillä ole tarjolla ja jos on, niin hinta on jotakin ihan muuta. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Vanhaa ja rouheaa varmasti löytyisi Arabiastakin, kivan näköistä rakennusta ja olin kuullut, että jotakin uudistusta alueelle tulee. Valitettavasti ne hinnat karkaa pienyrittäjän käsistä. Tiesinhän tuon jo kysyessäni. Ei ole mitään järkeä ottaa tässä vaiheessa sellaista riskiä, ettei tuotto korvaa menoja. Toivotaan, että joku päivä on vara toteuttaa unelmaansa. Sitä kohti.

Siinä samalla käytiin Iittalan outletissä ja Pentikillä. Kivasti oli laitettu designkortteliin myymälät. Siellä kierrellessä oli kiva haaveilla. Se nyt kuitenkin on vielä ilmaista. Valitettavasti Finlaysonin myymälä oli sulki. Juuri se, mitä olisin eniten halunnut tutkia.

Kevään värimaailmaa niin astioissa kuin tekstiileissä oli esillä. Ilokseni sain huomata, että raikkaita värejä oli tarjolla. En ole mikään Pentik fani, mutta sain huomata, että siellä varsinkin kuosit ja astiat puhutteli eniten. Raikasta ja kaunista.

Paikkana Arabian ranta olisi mahtava. Koko se miljöö on innostava ja taas kerran, vanhat rakennukset ovat houkuttelevia. Mut enemmän designii taas kaipasin. En sit tiedä, nyt oli pyhä, et onko siellä arkena enemmän paikkoja auki ja kerroksissa jotakin. Missä loistaa poissaolollaan suomalaiset huonekalut ja valaisimet? Arabian rannasta voisi tehdä suomen muotoilun, taiteen ja designin keskuksen. Sinne niin kaikki saman katon alle, vuokrat pienyrittäjille kohtuullisiksi, mainonta ja markkinointi kohdilleen, niin siinä meillä olisi oivallinen kohde esitellä osaamista.

Petivaattemalliston uudet kuvat

Sain vihdoin uudet vuodevaatemalliston kuvat sisustusverkkokauppaan! Olen tiedostanut, että vanhat kuvat eivät tee oikeutta petivaatteille, ja siksi ne piti päivittää. Nyt kuvat ovat yksinkertaisuudessaan selkeämmät ja kertoo kävijälle paremmin mistä oikein on kysymys.

Kesä

Kuvat otettiin ystäväni Heli Mielosen upeassa studiossa Lahdessa. Tutustuimme aikoinaan opiskelun merkeissä ja olen mielenkiinnolla seurannut Helin stailaajan, sisustajan ja valokuvaajan menestykästä uraa, sekä ihaillut hänen upeita tiloja vanhalla bussivarikolla.

Syksy

Olin tiloista hyvin vaikuttunut. Juuri jotakin sellaista, mitä olen itse haaveillut ja mieleni sopukoissa toiveiden täyttymykseksi unelmoinut. Vanhassa, rouheassa ja ajan patinoimassa rakennuksessa on paljon valoa, sopivasti muitakin yrittäjiä ja mikä tärkeintä, tilaa tehdä, kuvata ja ideoida. Voih, jospa joku päivä Lemon Decolla olisi omat työtilat ja showroom vastaavanlaisissa tiloissa. Valitettavasti täällä Helsingissä tuollaisia tiloja on harvoin tarjolla ja jos niitä on, niin hinta karkaa käsistä. Heli vinkkasikin, että Lahdessa vapaita tiloja olisi tarjolla. Oih ja voih.

Talvi

Pidettiin petivaatemalliston kuvat tarkoituksellisesti mahdollisimman yksinkertaisena ja annettiin tilankin puhua. Yhdessä tekeminen oli kyllä hauskaa ja erittäin antoisaa. Stailattiin ja kuvattiin kimpassa ja hitsi, kun sainkin taas uutta virtaa ja jaksamisen energiaa. Sitä on tavallaan aika yksin kaiken tämä yrittämisen kanssa ja on vaan niin mahtavaa saada vertaistukea ja jutella asioista, mitkä kiinnostaa molempia. Ollaan niin kuin samalla aaltopituudella.

Kevät

Nyt petivaatteissa näkyy selvästi idea Neljästä Vuodenajasta. Värit ja kuosit tulee paremmin esille. Eikä minua haittaa, että tilan karheus näkyy myös kuvissa. Näin asiakkaan on helpompi visualisoida vuodevaatteet omaan arkeen ja makuhuoneeseen. Käyttöön ne ovat tarkoitettu, eikä suinkaan koristeeksi. Mitä mieltä olette uusista kuvista?

Valaise valaisin

Tässä mun duunailemia valaisimia. Kaikki ovat kierrätyskamaa, vanhoista uutta. Etsin kunnes löydän, puran atomeiksi ja sähkömiehen kanssa olen laittanut sähköpuolen uusiksi. Maalaan jalat ja punon, käsittelen varjostimet. Varmasti uniikkia.

Sori, kuvat eivät ole ihan parasta luokkaa. Mun taidot ei riitä kuvamaan pitkän huiskeita ja kapoisia niin, että saisin ne jotenkin tajuttavasti kuvaan. Mutta kaiketi niistä näkee, mitä kuvassa on.  Näitä on kyllä kiva tehdä ja tätä ideaa voisi kehitellä enemmänkin. Okei, niistä näkee, että ihan on ite tehty, mut miks ei näkisi? Ihan kun on itse tehtyä. Se käsityön jälki. Nämä kolme ensimmäistä kuvaa ovat lattiavalaisimia, loput pöytävalaisimia.

Näitä voisi käyttää aikaisemmin esittämäni työtarjouksen kohteissa. Jos saisi suunnitella pikkasen greisimmän kahvilan tai ravintolan sisustuksen. Tai voisi näitä käyttää missä vain. Ihan ovat edullisesti myynnissä kaikki. Yksi kaunokainen näistä myytiin marraskuisessa pop-upissa.

Olkkari

Tuossa viime viikolla törmäsin hauskaan kivijalkaputiikkiin Krunikassa. Nimi oikein oivaltava Olkkari. On niin kuin ihmisen olohuone. Helppo tulla, helppo mennä. Vähän niin kuin himas. Kiva idea.

Suloisesti sekaisin vanhaa ja uutta. Pientä sisustuksellista tavaraa, tarpeellista ja tarpeetonta. Näytti olevan myös ainakin käytettyä lastenvaatetta, missä kierrätys onkin parhaimmillaan. Me ihmisethän ollaan pieniä verrattain lyhyen aikaa.

Huonekaluja, uusia ja käytettyjä. Ja erityisesti ihastuin mustiin astianpesuharjoihin. Niitä nyt kuvista katsottuani, ihmettelen, miksi en mukaani ostanut. Olisihan se pähee, musta tiskiharja. Putiikki on työmatkan varrella, ehkä joku kerta kipasen.

Tämmöiset pienet shopit ovat kivoja ja juuri niitä, joiden toimeentuloa pitäisi näinä aikoina tukea. Käykää kurkaamassa, kaikkia kivoja juttuja.