Kävin viikonloppuna Japanilaisen taitelija Yayoi Kusaman näyttelyssä Helsingin Taidemuseossa. Kertakaikkisen upea ja vaikuttava näyttely. Hullutteleva värikylläisyys, nerokkaaseen pilkun ja viivan viettelevään käyttöön on helppo ihastua. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten upeaa jälkeä periaatteessa niinkin yksinkertaisella idealla voi saada. Enkä nyt tarkoita yksinkertaisella yksinkertaista. Tarkoitan taidetta ja omalaatuista näkemystä, sekä antaumuksellisuutta.
Minulle tuli tunne, että joku "korkeampi" ohjailee hänen näkemyksiään. Kertomuksista päätellen, taide vie taitelijaa kuin märkää rättiä ja siks just niin ihanaa. Katsoin joku aika sitten töllöttimestä tulleen dokkarin, joka vähintäänkin oli erittäin mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, että en tiennyt Kusamasta höykäsenpöläystä aiemmin. Mutta nyt tiedän ja olen kybällä fani.
Yayoi on erikoinen ihminen. Hurmaava ja työteliäs. Rouva huitelee jo yli kasikympin ja maalaa vielä täyttä sielua. Aika huikeeta. Hän on asustellut psykiatrisen sairaalan osastolla jo rapiat neljäkymmentävuotta. Se on hänen koti, siellä on rauha ja hyvä olla. Rahaa on varmasti kuin rosvopääliköllä, mutta ei kaipaa omaa kotia. Osakaan on tulossa kokonainen museo, omistettu pelkästään hänen taiteelle. Jotain kertoo varmasti myös se, että Louis Vuitton on tehnyt yhteistyötä taitelijan kanssa ja pilkuista on tehty oma mallisto. Aika hauskaa. Ja kallista.
Erilaiset tilat ja niiden näkymät ja tunnelmat olivat huikeita. Katosin mikämikä maahan ja hetken olin joku muu jossakin muualla. Aika hyvin taiteelta. Tai sitähän se parhaimmillaan on, unohdusta ja unelmointia. Rakastan värejä ja varsinkin näin taidokasta värien käyttöä. Tuli se tuttu tunne, että olisi ihan pakko päästä rätkimään väriä kankaalle tai johonkin tai jotain. Sain minäkin osallistua, alakerrassa oli osallistuva taidehuone. Sait itselle värillisen tarrapilkun ja sait taiteilla sillä liimaamalla pilkun valitsemaasi kohtaan muutoin täysin valkoisessa huoneessa. Hauska idea ja hetken tunsin olevani osa jotakin suurta.
Sunnuntai oli tietysti kansan täyttämä näyttelypäivä ja se hieman rasitti. Suosittelen näyttelyä ehdottomasti ja jos on mahdollista, menkää arkena päivällä ja kadotkaa hetkeksi pilkkuihin, palloihin, väriin ja taiteeseen. Upea kokonaisuus.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapahtuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapahtuu. Näytä kaikki tekstit
24.10.2016
25.5.2016
Vihdoinkin!
Jos luoja suo ja hyvin menee, niin näissä tiloissa ja maisemissa Lemon Deco avaa uudet työtilat ja sen kauan odotetun showroomin. Vihdoin ja viimein saan koko malliston esille ja koko kansan nähtäville. Tilat sijaitsee hyvällä paikalla lähes keskustassa ja tästä on tulossa hyvä juttu. Mulla on sellainen kutina.
Olen pitkään haaveillut ( etsinyt ) jotain tällaista. Raffia, rouheaa ja persoonallista tilaa minne tuotteet saa kunnolla esille. Tilat muotoutuvat vielä ja vain oma mielikuvitus on rajana kaikkeen siihen, mitä siellä kenties tulee olemaan. Voitte uskoa, että on sanomattakin selvää, kuinka innostunut olen. Ei pidä vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta hyvälle näyttää. Toivotaan, että tästä tulee totta. Ja jos niin on tarkoitettu, niin on tapahtuman.
Tilaan tulee paljon muitakin yrittäjiä, eri alan osaajia ja varmasti tulee aika mielenkiintoinen konsepti, jossa on ihan hemmetin antoisaa saada olla mukana. Jos kaikki menee putkeen, niin tilat avataan jo heinäkuussa. Tiloihin pystyy vielä itse vaikuttamaan ja aika rouheaa jälkeä on tulossa. Vihdoinkin! Kerron asiasta lisää, kun aika on. Nyt jäädään odottamaan...
Olen pitkään haaveillut ( etsinyt ) jotain tällaista. Raffia, rouheaa ja persoonallista tilaa minne tuotteet saa kunnolla esille. Tilat muotoutuvat vielä ja vain oma mielikuvitus on rajana kaikkeen siihen, mitä siellä kenties tulee olemaan. Voitte uskoa, että on sanomattakin selvää, kuinka innostunut olen. Ei pidä vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta hyvälle näyttää. Toivotaan, että tästä tulee totta. Ja jos niin on tarkoitettu, niin on tapahtuman.
Tilaan tulee paljon muitakin yrittäjiä, eri alan osaajia ja varmasti tulee aika mielenkiintoinen konsepti, jossa on ihan hemmetin antoisaa saada olla mukana. Jos kaikki menee putkeen, niin tilat avataan jo heinäkuussa. Tiloihin pystyy vielä itse vaikuttamaan ja aika rouheaa jälkeä on tulossa. Vihdoinkin! Kerron asiasta lisää, kun aika on. Nyt jäädään odottamaan...
Tunnisteet:
Design,
Fototapetit Sisustustarrat Canves-taulut Valokuvat,
kotimainen muotoilu,
Kuvia,
Rohkeus sisustuksessa,
Sisustuskauppoja,
Sisustusmyymälät,
Taide,
Tapahtuu,
Trash
6.4.2016
Suunnitelmallisesti suunniteltua
Valitettavasti blogin päivittäminen jää vähemmälle, kun työt vaativat oman aikansa. Silleen kivasti ja sopivasti hässäkkää, että on tekemisen makua. Se on vain hassua, että kaikki tulee aina kerralla. Mut niinhän se menee ja jotenkin tekeminen ruokkii tekemistä, eiks niin?
Odottelen kuumeisesti naapuristamme Virosta uutta mallistoa. Helmikuun vierailu alkaa tuottaa hedelmää. Se vuodevaatteiden tuottaminen siellä ei onnistunut, mutta nyt odottelen mallikappaleita sisustustyynyistä, tableteista ja kasseista. Hirvittävän intresanttia. Ainakin mallikuvat näyttivät hyvälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä, millainen on lopullinen livetuloste.
Tarkoituksissa saada myyntiin edullisempi ja "tuotannollisempi" versio kaiken muun ohelle. Laajentamalla mallistoa olisi tarkoitus lähteä myymään ja markkinoimaan tätä kaikkea jälleenmyyjille. Uusi vuodevaatemallistokin on kovasti työn alla ja siitäkin toivottavasti saan mallikappaleita mahdollisimman pian.
Työn alla myös mielenkiintoinen kampaamotilan suunnittelu. Se alkaakin olla mun kohdalta jo hoidettu, saa nähdä lopputulosta. Suunnitelmastani toteutetaan osa ja asiakkaan omat, hyväksi havaitut vaihtoehdot toimivat hyvin siinä rinnalla. Varmasti tulee mielenkiintoinen tila ja kokonaisuus. Mikä tässä oli hauskinta, niin sai suunnitella Trash Design juttuja ja mielikuvitus lähtikin kivasti laukkaamaan. Tällaiset on mahtavia. Enemmän näitä, kiitos.
Nyt pitäisi aloittaa keittiösuunnitelman teko. Siinä kivasti haastetta, sillä koko keittiö menee uusiksi. Vanha pihalle ja uutta tilalle. Jesh, siitä mie tykkään. Ja mikä parasta, asiakas ei pelkää värejä. Nämä on silleen hauskoja, että saatuani toimeksiannon, alkaa pikku pää heti surista. Se varsinainen luomistyö tapahtuu päässä ja ideat sinkoilee kaaottisena kokonaisuutena ja välillä saattaa tuntua, että ei tästä mitään tuu, mistään en kiinni saa ja oih ja voih. Mutta. Istahdettua pöydän äärelle, kynät ja paperit esillä ja alat purkaa sitä kaikkea tavaraa tuolta aivokuorteen kätköistä, niin ne vain loksahtavat paikoilleen ja jonkinlaisen kokonaisuuden aikaan saat. Se on huima ja ihana tunne. Sitä kutsutaan luomisprosessiksi. Mii laik.
Odottelen kuumeisesti naapuristamme Virosta uutta mallistoa. Helmikuun vierailu alkaa tuottaa hedelmää. Se vuodevaatteiden tuottaminen siellä ei onnistunut, mutta nyt odottelen mallikappaleita sisustustyynyistä, tableteista ja kasseista. Hirvittävän intresanttia. Ainakin mallikuvat näyttivät hyvälle, mutta eihän sitä koskaan tiedä, millainen on lopullinen livetuloste.
Tarkoituksissa saada myyntiin edullisempi ja "tuotannollisempi" versio kaiken muun ohelle. Laajentamalla mallistoa olisi tarkoitus lähteä myymään ja markkinoimaan tätä kaikkea jälleenmyyjille. Uusi vuodevaatemallistokin on kovasti työn alla ja siitäkin toivottavasti saan mallikappaleita mahdollisimman pian.
![]() |
| Palanen suunnitelmaa |
Työn alla myös mielenkiintoinen kampaamotilan suunnittelu. Se alkaakin olla mun kohdalta jo hoidettu, saa nähdä lopputulosta. Suunnitelmastani toteutetaan osa ja asiakkaan omat, hyväksi havaitut vaihtoehdot toimivat hyvin siinä rinnalla. Varmasti tulee mielenkiintoinen tila ja kokonaisuus. Mikä tässä oli hauskinta, niin sai suunnitella Trash Design juttuja ja mielikuvitus lähtikin kivasti laukkaamaan. Tällaiset on mahtavia. Enemmän näitä, kiitos.
![]() |
| Valittu valaisin |
Nyt pitäisi aloittaa keittiösuunnitelman teko. Siinä kivasti haastetta, sillä koko keittiö menee uusiksi. Vanha pihalle ja uutta tilalle. Jesh, siitä mie tykkään. Ja mikä parasta, asiakas ei pelkää värejä. Nämä on silleen hauskoja, että saatuani toimeksiannon, alkaa pikku pää heti surista. Se varsinainen luomistyö tapahtuu päässä ja ideat sinkoilee kaaottisena kokonaisuutena ja välillä saattaa tuntua, että ei tästä mitään tuu, mistään en kiinni saa ja oih ja voih. Mutta. Istahdettua pöydän äärelle, kynät ja paperit esillä ja alat purkaa sitä kaikkea tavaraa tuolta aivokuorteen kätköistä, niin ne vain loksahtavat paikoilleen ja jonkinlaisen kokonaisuuden aikaan saat. Se on huima ja ihana tunne. Sitä kutsutaan luomisprosessiksi. Mii laik.
22.3.2016
Ei oppi ojaan kaada
On aina mahtavaa, kun saa oppia uutta. Varsinkin, kun kyseessä on valokuvaus. Asia, jota ei koskaan voi oppia liikaa ja hetkittäin tulee se tunne, että tieto lisää tuskaa. Olen elämässäni eräänkin kurssin käynyt, mutta lähtöviivoilla ollaan vielä. Toki, on hienoa huomata, että pikkuhiljaa on päässyt sisälle kuvaksen salattuun maailmaan. Ymmärtää mikä vaikuttaa mihinkin ja miksi.
Sain eilen yksityisopetusta ammattivalokuvaajalta. Olin viime viikolla hänen kurssilla ja tapasin hänet siellä ensi kerran. Mulla on haastava tilanne uuden malliston kuvaamisessa, enkä onnistunut siinä ilman apuja. Niinpä rohkeasti päätin kysyä Pekka Punkarilta apuja. En enää keksinyt mitään muuta, millä olisin päässyt kuvaamisessa itse eteenpäin. Voitteko kuvitella, Pekka rientää avukseni ilman mitään vaateita ja antaa minulle yksityisopetusta ja neuvoo kädestä pitäen kuvaustilanteessa!
Sain paljon arvokasta tietoa ja opin taas uudesta kamerastani lisää. Ennen kaikkea olen kiitollinen tällaisesta pyyteettömyydestä. Se on harvinaista nykyaikana. Pekka tuli kuvauspaikalle, opetti, oli läsnä ja aidosti kiinnostunut. Yleensä tämmöisestä toiminnasta saa pulittaa sievoisen summan rahaa, mutta nyt selvisin tarjoamalla pullakahvit. Tapahtuuko tämmöistä enää nykyään? Olenkin sitä mieltä, että hyvä tulee hyvän luokse. Niin se vaan menee. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että itse olisin erityisen hyvä. Päinvastoin. Elämä kiittää opettajaani. Jos ei muuten, niin uuden malliston vuodevaatesetillä.
Nyt on sellainen olo, että pitäisi olla kuvaamassa koko ajan. Turuilla, toreilla, metsässä ja studiossa. Ihan kaikkialla. Harmillisesti työ on esteenä ja joutuu odottamaan. Vielä on paljon opittavaa, mut eiköhän tää tästä. Yritän ottaa myös hallintaan Lightroom-kuvankäsittelyohjelman. Se ei ole mitenkään helppo nakki tietotekniikka tampiolle. Ei kun kurssille. Jep, jep.
Sain eilen yksityisopetusta ammattivalokuvaajalta. Olin viime viikolla hänen kurssilla ja tapasin hänet siellä ensi kerran. Mulla on haastava tilanne uuden malliston kuvaamisessa, enkä onnistunut siinä ilman apuja. Niinpä rohkeasti päätin kysyä Pekka Punkarilta apuja. En enää keksinyt mitään muuta, millä olisin päässyt kuvaamisessa itse eteenpäin. Voitteko kuvitella, Pekka rientää avukseni ilman mitään vaateita ja antaa minulle yksityisopetusta ja neuvoo kädestä pitäen kuvaustilanteessa!
Sain paljon arvokasta tietoa ja opin taas uudesta kamerastani lisää. Ennen kaikkea olen kiitollinen tällaisesta pyyteettömyydestä. Se on harvinaista nykyaikana. Pekka tuli kuvauspaikalle, opetti, oli läsnä ja aidosti kiinnostunut. Yleensä tämmöisestä toiminnasta saa pulittaa sievoisen summan rahaa, mutta nyt selvisin tarjoamalla pullakahvit. Tapahtuuko tämmöistä enää nykyään? Olenkin sitä mieltä, että hyvä tulee hyvän luokse. Niin se vaan menee. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että itse olisin erityisen hyvä. Päinvastoin. Elämä kiittää opettajaani. Jos ei muuten, niin uuden malliston vuodevaatesetillä.
Nyt on sellainen olo, että pitäisi olla kuvaamassa koko ajan. Turuilla, toreilla, metsässä ja studiossa. Ihan kaikkialla. Harmillisesti työ on esteenä ja joutuu odottamaan. Vielä on paljon opittavaa, mut eiköhän tää tästä. Yritän ottaa myös hallintaan Lightroom-kuvankäsittelyohjelman. Se ei ole mitenkään helppo nakki tietotekniikka tampiolle. Ei kun kurssille. Jep, jep.
8.10.2015
Kivasti tapahtuu
Hups, kun on haipakkaa. Mutta samalla äärimmäisen antoisaa. Ihminen on onnellinen, kun saa tehdä sellaisia asioita joista nauttii. H-hetki lähestyy ja en anna itselle lupaa stressailla. Asia soljuvat eteenpäin ja tekemällä sydämellä, ei voi mennä erhelään.
Kodintekstiilimalliston uunituoreet saan toden näköisesti ensi viikolla. Vuodevaatemallisto on kovaa vauhtia työn alla ja taulu/kuvagalleriakin on jo kypsä. Nettisivut aukeaa tämän kuun loppuun, nekin ovat sisään ajamista vaille lähes valmiit. Joko kerroin, että Lemon Decon tavoittaa nykyään myös Facebookista? Sieltä voi käydä kurkkaamassa makupaloja.
Tällä hetkellä työn alla myös mahdollinen matkamessujen 2016 osaston suunnittelu. Alustavaa suunnittelua ilmassa ja asia varmistunee lähiaikoina. Paljon siis mielenkiintoisia asioita. Marraskuussa kaikki tämä julkaistaan ja mainostaminen Kotosalla tapahtumasta on jo käynnissä. Tulehan käymään ja katsomaan, mitä kaikkea onkaan tarjolla!
![]() |
| Tyynyjen taustakankaat |
Kodintekstiilimalliston uunituoreet saan toden näköisesti ensi viikolla. Vuodevaatemallisto on kovaa vauhtia työn alla ja taulu/kuvagalleriakin on jo kypsä. Nettisivut aukeaa tämän kuun loppuun, nekin ovat sisään ajamista vaille lähes valmiit. Joko kerroin, että Lemon Decon tavoittaa nykyään myös Facebookista? Sieltä voi käydä kurkkaamassa makupaloja.
Tällä hetkellä työn alla myös mahdollinen matkamessujen 2016 osaston suunnittelu. Alustavaa suunnittelua ilmassa ja asia varmistunee lähiaikoina. Paljon siis mielenkiintoisia asioita. Marraskuussa kaikki tämä julkaistaan ja mainostaminen Kotosalla tapahtumasta on jo käynnissä. Tulehan käymään ja katsomaan, mitä kaikkea onkaan tarjolla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
























