Tunnelmia Tuomaan markkinoilta

Samalla reissulla, kun käytiin moikkaamassa Saaraa, piipahdettiin myös Tuomaan markkinoilla. Ovat silleen perinteiset, että siellä on aina kiva käydä. Varsinkin nykyään, kun ovat siirtyneet Senaatin torille, on tilaa ja tunnelmaa.

Nuorta lempeä

SAARA!

Pukin konttiin

Puiset pikku mökit ovat kivat ja monikin myyjä oli panostanut myyntikojunsa sisustukseen. Hyvä, hyvä. Tarjonta laidasta laitaan, kotimaista käsityötä ja sitä sun tätä, sekä ruoka tarjonta hienosti järjestetty. Meitä odotti kotona illan ateria, joten ruokailu ja glögitkin jäi tällä kertaa.

Bääääh!

Ei markkinoita ilman kalakukkoa

Ulkovalo

Joulumusat soi, glögi tuoksui ja pikku pakkanen teki kivasti tunnelmaa. Joulupukkia tonttuineen en nähnyt, onko näin, että hän ei vuoden kiireisimpänä aikana paikalle kerkeä. Toivottavasti on paikalla edes viikonloppuisin. Se olisi hyvää mainosta markkinoille ja pukille itselleen. Sikäli mikäli, hän nyt markkinointia kaipaisi.

Tuikkii

Hauskan hatun myyjä

Tonttuna tonttujen joukossa

Jouluisiin valoihin panostaisin vieläkin enemmän ja rohkeesti. Eletään vuoden pimeintä aikaa ja valon tuiketta ei ole koskaan liikaa. Valoa ja väriä, kiitos. Parit porotkin olisi voinut olla paikalla ilostuttamassa, vai menisikö se jo eläinrääkkäyksen piikkiin. Eivät olisi kotonaan stadin melskeessä. Vai olisiko olemassa stadilaisia poroja. Jaa, moista en tiedä.

Vähän täytyy miettiä

Kynttilöitä

Hillo ja mehumakuja

Puitteet ja paikka hyvä. Näistä Tuomaan markkinoista voisi tehdä Pohjolan ellei peräti Euroopan kuulut. Suomi on joulun ja joulunpukin maa, kyllähän meillä pitäisi olla maailman parhaat joulumarkkinat.

Kotiseuturakkautta

Pikainen visiitti kotikaupunkiini Kuopioon. Talvi oli saapunut sinnekin ja lumipeite koristi kauniisti tienoon. Kuinka muutaman asteen pakkanen voikaan tuntua niin kylmälle. Ensimmäiset pakkaset tuntuvat aina kylmemmälle mitä ovatkaan ja ihminen tottuu. Tammikuun parikyt ei sit enää tunnu miltään.

Hotellihuoneen seinätaidetta

Kohteessa tuplavalo

Renkun kulmilla

Valo yössä

Yövyttiin tällä kertaa Väinölänniemen Scandicissa. Se on täysin rempattu muutama vuosi sitten ja on oikein siisti ja kiva hotelli. Ei aivan keskustassa, mutta upeissa rantamaisemissa Kallaveden äärellä. Eikä kävelymatka keskustaan ole ylivoimainen, päinvastoin. Vanhaa puutaloa ja rakennusta, Tuomiokirkon ohi citiin on vain kaunista katsottavaa. Minulle myös paljon muistoja.

Yks kauneimpia kirkkoja

Pyhät varjot

Hallin seinällä kurnuttaa

Tällä kertaa emme kerenneet leikkiä turistia. Iltainen kävely kaupungin poikki ja illallinen Kellariravintola Rustikissa. Tämä oli jo toinen kerta ko. ravitsemusliikkeessä ja tyytyväisiä saimme olla tälläkin kertaa. Mahtavia makuja, hyvää palvelua ja hintalaatusuhde kohdallaan. Paikan lista on uusiutunut nyt syksyllä ja se keskittyy lähinnä lihaan ja syömäni karitsankare vei kyllä kielen persiiseen. Jos saan sanoa ja savolainenhan sanoo...

Tervetuloa!

Ravitsemusliikkeen valot

Rauha

Tunnelmaa

Erityisesti minua kiinnostaa ravintolan interiööri. Kuopion kauppahallin kellariin rakennettu ravintola on hienosti toteutettu vanhaa kunnioittaen. Minusta siellä on erityinen, hyvä tunnelma. Kerrotaan myös, että paikalla on omat kummituksensa ja sen jotenkin aistii kyllä. Vanhat tiiliseinät ja holvit luo omat mielenkiintoiset valot ja varjot. Tunnelmaa on mietitty ja erityisesti pidän siitä, että paikkaa ei ole ahdettu täyteen pöytiä ja näin jää se ruokarauha ilman, että pitää itse kuiskailla tai kuunnella naapuripöydän jorinoita. Jos olette menossa Kuopioon, niin voin lämpimästi suositella.

Viinistä valoksi

Yksityiskohtia

Alla vanhan holvin

Ravintola tarjos Siskotytön source

Tälläkään kertaa kotikaupunki ei tuottanut pettymystä. Nykyään vieraillessani mietin, millaista olisi asua siellä. Kotiseuturakkautta pahimmillaan parhaimmillaan. Ja kaikki muistot ovat suloisia vain...

Tampereelta Moro!

Kiva Tampereen reissu takana. Aina ei tarvitse mennä kaus pois tunteakseen olevansa matkoilla ja turisti. Sitä todisti myös se, että onnistuimme aidosti olemaan tollot turistit ja ajamaan yksisuuntaista väärään suuntaan. Se on turisimia parhaimmillaan. Manse on liikenteellisesti aika sekava kaupunki, paljon yksisuuntaisia katuja ja tällä hetkellä myös häiritseviä tietöitä. Mutta hyvin selvittiin ja hengissä ollaan.

Softisti Näsinneulaa

Pyynikin tornissa paistaa

Se on se

Huipulla fudaa

Olin saanut hyvät ohjeistukset missä syödä, mitä nähdä. Tärkein syy reissulle oli kuitenkin
Sara Hildenin taidemuseossa menevä Ron Mueckin hyperrealistinen veistosnäyttely. Siitä teen ihan oman postauksen ja suosittelen sitä todella. Näyttely päättyy pian, mutta vielä kerkeät. Tampere on just kivan kokoinen kaupunki, iso pieni sellainen ja hyvin hallittavissa. Toki, auto helpottaa kohteissa käyntiä, mutta jos on oikein vihmerä selviää jalkaisinkin. Itse kaupunki on sellainen ruman kaunis. Valitettavasti vanhoja, kauniita rakennuksia on purettu ja niitä hirvittäviä, rumia elementtimöhkäleitä on noussut tilalle. Eikä tämä ole ainostaan Mansesterin ongelma, sitä näkee meillä valitettavan paljon vähän joka puolella.

Näsinneulan valot

Hissitaidetta

Olen patsas

Citimaisemaa

Lauantain ohjelmassa oli kaupunkihaahuilua. Se pitää sisällään  päämäärätöntä maleskelua citissä, tutustumista sen kaavaan ja arkkitektuuriin. Oli niin kylmästi tuulinen päivä, että Ukolle piti ostaa kunnon toppatakki. Kuka sitä kylmissään pystyy turistina vaeltaa. Ei kukaan. Mustamakkara oli yksi ehdoton makukohde, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Torilla käytiin ja nautittiin.

Komia on pytinki

Illan valoissa

Nysse tulee

Iltapäivästä piti meidän nauttiman maaliman kuulut Pyynikin näköalatornin munkkikahvit. Taivaallisen hyvää ja sen tiesi moni muukin. Aikamoinen väenpaljous tornin juurella olevassa pikkuruisessa, mutta hurmaavassa kahvilassa. Kahden euron pääsylipulla pääsit myös tornin huipulle. Aurinko lasketteli parhaillaan ja näkymät olivat kauniit, ja munkit voi nauttia myös siellä tornissa, jos kaffilan paikat ovat täytetty. Pieni kruisailu pyynikillä ja pispalassa kertoivat sen, että Tampere on ainutlaatuinen kohde ja luojalle kiitos, nämä hurmaavat kohteet on säilytetty jälkipolville. Hyvä hyvä.

Assan jengii

Varjoja paratiisissa

Taidetta hotellin aulassa

Hotelimme Scandic Station sijaitsi keskeisellä paikalla ja oli siisti, sekä toimiva yhden yön pysäkki. Sauna saa moitteita, kolmen pyllyn ahdas saunakokemus ei ollut mieltä ylentävä ja tuskin koskaan olen näin pikaisesti kylpeä rupsauttanut. Pieni lepohetki ennen illallista on ikäihmiselle suotava. Pirssi alle ja Näsineulaan nauttimaan hyvää ruokaa ja juomaa. Ruoka oli hyvää, palvelu moitteeton ja maisemat iltahämyssä tietenkin upeat. Tukevan tankkauksen jälkeen oli paikallaan rantautua jalkaisin keskustaan ja nähdä Tampere myös iltavalaistus hulinassaan. Tarkoituksena nauttia jälkiruokadrinksu Hotelli Tornin näköalabaarissa, taas kerran huipulla. Puolen tunnin mittava jono asetti esteen ja päädyimmekin vällyjen alle hotelliin. Kivasti toiminnallinen päivä ja uni maittoi.

Finlyson

Museossa on...

...kaikkea kivaa

Runsaan ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen turisti lähtee ajoissa tutustumaan pyhäiseen kaupunkiin. Suuntana Finlaysonin vanha tehdasalue ja se olikin hurmaava kohde. Kohdalle sattui pienet myyjäiset alueella ja työläismuseo. Siellä vierähti aika niin ettei huomannut, museo on hienosti toteutettu ja sen historia on erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen lämpimästi. Siinä vieressä myös Tallipiha, kiva käsityöläiskohde ja jotenkin niin sopiva syksyyn. Alueella myös taidehalli ( jonka nimeä en nyt muista, ) upeita rakennuksia ja alueen atmosfääri oli käymisen arvoinen. Tuulahduksia menneiltä ajoilta.

Tästä lisää 

Pisteenä iin päällä oli edellä mainitsemani Ron Mueckin näyttely, siitä se oma postaus tulossa. Hyvästelimme Tampereen nauttimalla winksit Ravintola Hookissa Kehräsaaren upeissa maisemissa. Nämä kanaiset siivet ovat rantautuneet Tampereelle jäädäkseen ja sinällään hauska ilmiö. Nähdä Tampere, syödä mustaamakkaraa ja winksejä. Sitähän se lomailu on, nauttimista paikallisista herkuista ja nähtävyyksistä. Tällä kertaa jäi teatterit kokematta, mutta sehän on vain hyvä syy palataan uudelleen. Kiitos Manse, olet kiva citi.

Kuopijoon, Kuopijoon!

Myönnettäköön heti näin alkuun, että tässä postauksessa on kotiseuturakkautta ja siksi ehkäpä hieman puolueellinen. En tiedä, vuosi vuodelta Kuopio vain komistuu ja minun mielestä se on Suomen hienoin kaupunki.

Savolainen taivas. Viärä tahi kiero.

Kuopiossa kaikki on kaunista

Yksin mut ei yksinäinen

Taidetta Valkeisen Lammella

Käyn Kuopiossa kerran vuoteen kesällä. Okei, talven loskat jää välistä ja onko silloin mikään suomalainen kaupunki kaunis. Talvinen luonto kyllä, mutta loskaisen, harmaa ja pimeä kaupunki ei kauheesti paljon mieltä ylennä. Mut joo, ei ole tarkoitus mainostaa talvea vaan upeaa syntymä/kotikaupunkiani. Joka kerta käydessäni, löydän Kuopion uudelleen. Katson sitä aina uusin, avoimin silmin. Ja yllätyn. Joka kerta näen jotakin uutta minulle. Vaikka se voi olla vanhaa ja nähtyä, mutta nyt sitä katsoo uusin silmin.

Valkeisen puisto

Varjoja menneisyydestä

Laivat siellä huuteloo

Kvaak

Nyt asustelimme Kuopion Lahdella, siinä ihan Kallaveden ja Väinölänniemen äärellä. Aamuiset lenkit ja uinnit kävimme "Vänärillä" ja voiko enää kauniimpaa järvimaisemaa olla. Ja aivan keskustan tuntumassa. Itse asiassa Kuopissa kaikki on lähellä ja se viehättää minua. Onkohan siellä ollenkaan liikenneruuhkia, hmmm, hyvä kysymys.

Oksainen poika

Löydä minut

The Possu

Kuopion Tori, sen mittavan mullistuksen jälkeen, on herännyt uuteen kukoistukseensa. Virkeä ja viriili tori on ehdottomasti se paikka missä kannattaa käydä. Nauttia Hanna Partasen lihapiirakat tai munkit tai molemmat. Ostaa muikkukukko ja pällistellä muuten vain runsasta tarjontaa. Savolainen lupsakkuus tarttuu turistiin ja elämän kiireettömyys pysähdyttää nauttimaan.

Kympistä alas

Vanha duunipaikka

Siskoni mun

Tavakseni on tullut käydä lapsuuteni maisemissa Niiralassa. Tuttuja paikkoja muistoja täynnä. Valkeisen Lampi mykistää kauneudellaan ja hyvin hoidetuilla puistoalueillaan. Annan kymmenen pistettä kaupungille siitä, että sitä on jälleen rakennettu hyvällä maulla ja uusi kohtaa vanhan tyylikkäästi. Kaupunkiin on hauska ja helppo tutustua kävellen tai esim. pyöräillen. Keskustan vanhat puutalokorttelit ovat kokemisen arvoiset, menneen ajan tuulahdus.

Talo kaupungin

Velmies 

Tuasko ne kuvvoo

Kuopio ei ole jämähtänyt paikoilleen. Se on ilo huomata. Kivoja kohteita huru mykke, enkä niitä kaikkia ala tässä luettelemaan. Ne on jokaisen koettava ja löydettävä itse. Menkää ihmiset Kuopijoon, siellä on kaikki. Lukuisat hyvät ruokaravintolat, satama-alue, tuomiokirkon puisto, vänäri, tori, puijon torni, saaristo kaupunki ja mitä vielä. Kuopiossa viihtyisi pidempäänkin. Sanoinkin toverille, että kyllä voisin hyvin kuvitella itseni paluumuuttajaksi. Pikku prinssin sanoin: "On mentävä riittävän kaus, nähdäkseen lähelle." I love Kuopio.