Luonnon omaa taidetta

Tänä kesänä on saanut nauttia vaihtelevasta säästä. Se luo taivaalle mitä ihmeellisempää luonnon omaa taidetta. Kaikki nämä kolme kuvaa on otettu saman illan aikana. Kaunista ja vaihtelevaa, siksi täällä mökillä ei koskaan kyllästy mölläämään taivaanrantaa.

Saaristo kokemuksia

Oltiin reissun päällä ja tällä kertaa kohteena Turun saaristo. Tehtiin se pienempi rantareitti. Mentiin vähän mutu-tuntumalla ja yöpymispaikatkin varattiin siinä tien päällä mennessä. Saaristo oli yhtä upea kuin aina ennenkin. Kelit eivät olleet suosiolliset, mutta ei se meidän tahtia haitannut. Eipähän ollut kuuma.

Ensi ajettiin Naantaliin ja se oli sellainen pikainen pyrähdys vain. Syötiin rantabulevardilla suolaiset vohvelit ja jatkettiin matkaa. Toki, siellä olisi voinut yöpyäkin, Naantali on hurmaava pikkukaupunki, mutta meidän matka jatkui.

Kartanon ovi

Kaunis holvi

Kartanon kuja

Viljavaa peltoo

Ensimmäinen stoppi oli Rymättylässä. Sitä ennen käytiin Askaisten kunnassa tsekkaamassa Louhisaaren Kartano. Hulppea pytinki ja tarina kertoo, että Mannerheim on siellä syntynyt. Itse Rymättylän kylä on pieni ja paikasta jäi mieleen kaunis kivikirkko.

Yövyttiin maatilamatkailu tyyppisessä rengintuvassa. Paikka oli ihan jees, mutta siisteydessä oli toivomisen varaa. Vähän sellaista hälläväliä meininkiä, mikä mua ärsyttää ja se on tosi säälikin. Miks ihmeessä ei panosteta paremmin, ja pienellä vaivalla tästäkin kokemuksesta olisi voinut tulla unohtumaton. Paikan aamiainen oli vertaansa vailla. Ehkä parasta puuro mitä olen koskaan syönyt. Mutta muistanko sen vai likaiset paikat? Hyvä kysymys.

Äärlän hieho tahi sonni

Luode

Sateinen saaristo

Jylhä

Siitä matka jatkui lautoilla aina Korppooseen asti. Pysähdys Nauvossa, mikä onkin saaristolaismeininkiä parhaimmillaan. Tosin, siihenkin olisi panostanut hitusen enemmän. Korppoossa yövyttiin Rumar Strandissa. Sellainen aikansa elänyt mökkikylä, joka kaipaisi kipeästi jotakin uudistusta. Ruoka siellä oli hyvää, mutta taas kerran hiukkasen sellainen hälläväliä meininki. Mökit vaatimattomia, mutta päästiin ihan rantaviivaan. Ärsytyskynnys nosti päätään, sillä huomioimalla pieniä asioita, niistä tulisi turistille se hyvä ja mukava matkakokemus. Jos nyt jotakin mainitsen, niin mökeissä voisi olla esim. peilit. Niitä tarvitaan. Juomalasit puutuivat kokonaan, eikä mitään astioita ollut. Tällaisia arkipäivän pikkujuttuja, joita ilman on hankalaa. Ei vaadi paljon, mutta on iso asia viihtyvyyden kannalta.

Nauvon satamassa

Saaristolaista

Kulma

Köytetty

Vanha koulu aikoinaan

Meijän mökkimaisema

Turskassa ollaan, huomaa kivat kalusteet

Juttelimme erään paikallisen kivitaitelian kanssa ja hän itse otti asian puheeksi. Hän ihmetteli kuinka matkailu onkaan mennyt alaspäin niillä kulmilla ja mainitsi mm. juuri sen, että paikalliset eivät oikein välitä. Varmasti löytyy sellaisiakin paikkoja, missä asioista huolehditaan ja turistien viihtyvyys on se sydämen asia. Meille sattui vain huono tuuri, mutta kyllä kokemus kaikkinensa jäi sinne positiivisen puolelle. Näinä vaikeina aikoina, juuri tällaisiin asioihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomioo. Yhtään huonoa mainosta ei olisi varaa vastaanottaa. Puitteet ovat maan parhaat ja saaristo on aina ollut mulle se The Kohde. Siinä on ihan oma tunnelmansa ja maisemat ovat upeita. Sitä niin korostamaan ja saaristolaisuus kunniaan.

Sateenkaaren tällä puolen

Virkkausintoni ei vain hyydy, se laajenee. Nyt vuorossa sateenkaaricollection. Varjon tein eri menetelmällä, punoin kudetta kehikon ympärille. Jalka oli kulunut kultametalli, liukumaalasin sen keltaoranssiksi. Aika kiva, vaikka itse sanonkin. Näiden valaisimien tarkoitus ei ole tuottaa valoa, enemmänkin tunnelmaa.

Tablettiin tämä kude on liian paksua. Vai voisiko se johtua isommasta koukusta. Ostin nyt nro:12 koukun, pitääpä kokeilla vielä sillä pienemmällä koukulla. Näin taas yksi hyljätty valaisinvanhus sai uuden elämän. Ja minä uutta tekemistä. Näistä on kehitteillä kokonainen tekstiilimallisto. Tykkäättekö?

Uutta elämää

No niin, askartelemani setti on osittain valmis. Virkatessani, mallisto laajeni päässäni ja nyt halukkuutta olisi tehdä vaikka mitä. Tämä on oiva harraste päivien joutilaisuuteen ja suht näpsäkästi saa tulosta aikaiseksi.

Ostin pöytävalaisimet kirpputorilta. Minusta on mukavaa ajatella, että vanhat saa uuden elämän. Nämä yksilöt ovat täysin toimintakykyiset. Maalasin jalat ja virkkasin varjostimet. Näin sain uniikit ja mun pirtaan sopivat. Staileja ja mahdollisuuksiahan on yhtä paljon kuin tekijöitä maailmassa. Siksikin ajatus niin viehättävä, ei kahta samanlaista.

Maksoin lampuista yhteensä 25 egee. Kuteet otti jonkun verran ja koukulla nro: 10 pistin menemään. Jalat spreijasin liukuvärjäten. Näiden ei ole tarkoitus olla mikään valonlähde, enemmänkin tunnelman luomiseen. Syysiltojen terdevalot, sopivasti hämyy ja tunnelmakuvioo.

Tabletithan tulee tosi nopeasti, isoa kudetta on helppo näprää. Palkitsevaa tässä on nähdä kättensä jälki ja se tekemisen ilo. Kivaa hommaa. Tuossa odottaa yksikin kattovalaisin uutta tulemista ja sellainen pitkä liina terden toiselle pöydälle olisi seuraava koukussa. Homma jatkukoon!

Kohteita matkalla

Kesälomareissut on siitä kivoja, että voi poiketa vähän siellä sun täällä. Ensimmäinen etappi oli  UNESCOn maailmanperintökohde Verla. Vanha puuhiomo ja pahvitehdas, Jaalan ja Valkealan rajamailla Pohjois-Kymenlaaksossa. Tai ei nyt voi puhua pelkästä tehtaasta, enemminkin se on pieni kylä menneiltä ajoilta.

Tehdasrakennus

Aika huikeeta arkkitehtuuria

Jylhästi

Rakennukset ovat säilyneet hyvin ja olikin mielenkiintoista nähdä, kuinka sitä kaikkea onkaan ennen vanhaan tehty ja tuotettu. Kohteessa on myös muutamia käsityömyymälöitä ja oma viini -ja paikallistentuotteiden myymälä.

Paikallista nekkua

Upeaa puukäsityötä

Verlankosken niskassa lähellä tehdasaluetta on myös 7000-vuotta vanha kalliomaalaus. Se oli minulle kyllä pettymys, olkoonkin vaikka kuinka historiallisesti merkittävä löydös. En parhaalla tahdollanikaan löytänyt kalliosta mainittuja maalauksia ja hyvin sujuvasti olisin ohi kulkenut, ellen olisi tiennyt. Joo, historian havinaa, mut...

Tervetuloa Ruukkiin

Kaunista

Käsityömyymälää

Matka jatkui Haminan kautta Ruotsinpyhtäälle. Hurmaava ja kaunis Strömforsin ruukki on kyllä tutustumisen arvoinen kohde. Taas kerran tuulahdus menneiltä ajoilta ja historian havina on kivasti aistittavissa. Se on kyllä hyvä, että tällaisia kohteita suojellaan ja niistä pidetään huolta.

Museo

Kylä on ollut merkittävä rautaruukki, missä on taottu rautaa ja sepät ovat olleet kuninkaita. Alueella pajamuseo, missä saa hyvin käsityksen käytetyistä työmenetelmistä ja välineistä. Se on hyvin mielenkiintoista. Alueella on toiminut myös saha ja mylly, panimo viinanpolttoineen, tiilitehdas ja krouvi.

Käsityötä parhaimmillaan

Sepän taidonnäytteitä

Ruukin kirkossa on nähtävillä Helena Schjerfbeckin 1898 maalaama alttaritaulu Ylösnousemus. Kirkko itsessään harvinainen kahdeksankulmainen rakennus. Alue on muutenkin hyvin kaunis ja hoidettu. Siellä kunnioitetaan vanhaa käsityöperinnettä, mutta ikäväkseni voisin todeta, että kaikki myymälät toistavat itseään. Sitä villasukkaa ja kaulakorua on vähän joka myymälässä. Toki, muutama keramiikkapaja ja upeaa sepän työskentelyäkin oli tarjolla. Toivoisin näihin kohteisiin enemmän erilaisuutta, sitä upeaa suomalaista käsityötaitoa,  mitä meillä varmasti on. Miksi ei taidettakin, lasia, maalauksia ja puutyötä esimerkiksi. Peräänkuulutan yksilöllisyyttä ja uniikkia tarjontaa.

Trash

Möksällä on aikaa touhuta ja luovuus minussa nostaa päätään. Askartelin Trash-designia. Ostin vanhoja lamppuja kirppareilta ( saa pilikkahintaan ) ja annoin niille uuden elämän. Okei, testasin toimivuuden jo kirpparilla, mut ei uuden sähköisen tekniikan vaihtaminenkaan ole ongelmallista. Mut nää siis toimii ja ovat käyttökamaa.

Uusiokäyttöön kiitos

Poistin vanhat varjostinkankaat ja virkkasin matonkuteesta uuden. Isolla koukulla, on nopiaa ja näppärää. Toki, hetki piti pähkäillä ja purkamaankin joutui ja nämä ovat sellaiset prototyypit. Työ tekijäänsä kouluttaa, sano.

Jälleen syntynyt

Valaisimen jalat maalasin liukuvärjäten mustaharmaaksi. Mulla on kuteissa värinä musta, valkoinen ja harmaa. Valaisin on enemmänkin tunnelmavalo, sen verta tiivistä virkkausta. Mut kuka estää tekemästä isomalla koukulla ja näin saadaan enemmän valoa tarvittaessa.

Aloitin tekemisen tabletista. Niitähän nyt iltapuhteilla virkkaa vasemmalla kädellä. Se on meditatiivista hommaa, siinä lepää sielu ja ruumis. Jatketaan. Olisiko seuraavana matto tahi sängynpeitto. Jesh.

Fiskars

Tehtiin ihana kesäretki Fiskarsiin. Se on paikka, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla joka kesä tai peräti useampikin kerta kesässään. Siellä on kaikkea kivaa aisteille. Paikka pullollaan upeaa suomalaista käsityötä ja taidetta.

Yksinkertaisuudessaan kaunis ja oivaltava

Seinävalaisin

Jaettu tila

Mä haluun tallaisen tilan!

Tällä kertaa varsinainen kiinnostuksen kohteeni oli We Love Wood(s!) - ONOMAn kesänäyttely. Näyttelyyn osallistui 50 tekijää ja itse näyttely onkin vaikuttava taidonnäyte siitä, mitä puusta voikaan saada aikaiseksi. Yksinkertaisuudessaan upeita ideoita ja hienoa, aistinvaraista työskentelyä. Näyttely on auki koko kesäkauden.

Valaisin - Risukasa. Mitä muuta?

Tämä on taidetta!

Mitkä muodot!

Vahva

Salaperäinen

Näyttely on rakennettu upeasti! Sen on suunnitellut arkkitehti Kirsi Gullichsen. Nyt tullaan kerrankin lähelle ihmistä ja taide on parhaillaan jokapäiväistä elämää. Arkea ja käyttömukavuutta. Ainakin allekirjoittanut kiljahteli innostuneesti näyttelyssä ja siellä tuntemattomat ihmiset kommentoivat näyttelyn oivaltavaa antia toisilleen. Se on paljon se, jos taide saa suomalaiset avautumaan toisilleen näyttelyssä!

Dekastudio

Dekastudio

Suomalaista. Emäntä virkkaa ja Isäntä kasaa.

Klassikko

Fiskarsissa on hienosti oivallettu se, että turistille pitää olla tarjontaa. Eikä mitä tahansa rihkamaa, vaan ensiluokkaista suomalaista käsityötä. Paikka oli muuten täynnä turisteja, paljon japanilaisia ja kiinalaisia. Kaikilla joku pikku paperikassi kainalossa.

Taideoivallus.

Lasitaidetta ikkunassa

Prinsessa

Kaunis kulma

Fiskarsin Ruukilla on myös Puulajipolku. Tällä kertaa emme sinne kerenneet, mutta esitteen perusteella vaikuttaisi olevan tutustumisen arvoinen kohde tämäkin. Toivotaan vaan, ettei liiallinen kaupallistuminen pilaa tätä ainutlaatuista kohdetta, ja että siellä säilyy kaikki se upea arvostus suomalaista käsityötä ja taidetta kohtaan. Se on hienoa!

Mascarponesitruunalime. 

Kello kertoo

Kynttilä Outlet