Ron Mueck näyttely

Tampereen reissun pääasiallinen kohde oli Ron Mueckin näyttely Sara Hildenin taidemuseossa. Olin törmännyt ko. taiteilijan teoksiin mediassa ja halusin ehdottomasti nähdä sen livenä. Näyttely on kuulemma yksi suosituimmista näyttelyistä miesmuistiin. Enkä ihmettele. Hämmentävä, ihmeteltävä ja niin aito.

Ron Mueck tunnetaan hyperrealistisista, niin elävän tuntuisista veistoksistaan. Isoja, pieniä ihmisiä kaiken moisia, pysähtyneenä johonkin tunnelmaan tai hetkeen. Minulle tuli näyttelyssä hieman "tirkistelyfiilis," sillä teokset ovat todellakin niin aidon oloisia ja niitä olisi tehnyt mieli kovasti koskettaa. Onneks näyttelyyn oli laitettu myös pieni pala taidetta, jota sai koskettaa ja näin sai myös tunteen teoksesta.

Pienet yksityiskohdat oli tehty millimetrin tarkkuudella ja ne sai teokset elämään ja tuntumaan todelta. Ihokarvat, huokoset, kynsien pienet lohkeamat ja ihon värin muutokset sai veistokset elämään ja hengittämään. Hurja tunne! Mietin sitä työtuntien määrä, mitä teoksiin oli käytetty ja täytyy kyllä ihailla tekotapaa ja sen työteliäisyyttä. Ensimmäistä kertaa elämässä tuli tunne, että olisi ihmisnäyttelyssä, katsomassa lajitovereitaan. Snadisti spuugi tunne. Tai onks tuolla nyt mitään eroa, jos ajatellaan missitissifitnesskisoja ym. Nämä taideteokset ei kuitenkaan olleet elossa. Siinä se ero, heh.

Meinasin pökrätä synnyttäneen naisen kohdalla. Se oli aika hurja. Onneks verellä ja muilla eritteillä ei oltu lähdetty liikaa prassailee, se olisi ollut jo tuu mats. Koskettavin teoksista oli huopaan kääriytynyt, kyyryssä oleva mies. Teoksen kasvoissa oli jotakin koskettavaa ja niihin oli hienosti vangittu tunnetila.

Vielä kerkeää katsomaan. Muistaakseni näyttely päättyy 16.10. Suosittelen lämpimästi, erittäin kokemisen arvoinen. Esillä kymmenen duunia, video ja valokuvanäyttely teosten tekemisestä.

Lapinlahden sairaala

Vierailimme kulttuurihistoriallisesti merkittävässä Lapinlahden entisessä mielisairaalassa. Sairaalarakennukset ovat valmistuneet 1841 ja ne ovat C.L. Engelin suunnittelemat. Alue on pala kauneinta pääkaupunkia ja jo senkin takia tutustumisen arvoinen kohde. Sairaala-alueen puistoalue on muisto menneiltä ajoilta, mutta ilmeisesti sitäkin restauroidaan entiseen kukoistukseensa. Kaunis se on vieläkin, mutta voi vain kuvitella millainen se on ollut joskus aikoinaan. Sairaalatoiminta Lapinlahdella loppui vuonna 2008.

Nyt rakennuksessa toimii erilaisia työpajoja taiteilijoille ja galleriatiloja. Erityisen mukavaa on se, että alueelle ja rakennukseen pääse tutustumaan kuka tahansa. Käden vääntöä kaupungin kanssa, mitä alueelle jatkossa tulee. Toivon todella, että aluetta ja rakennuksia ei tuhottaisi ja upeaa, vanhaa miljöötä raiskata. Entisöidä täytyy, mutta toivottavasti vanhaa kunnioittaen. Elävöitetään tilat taiteelle, kulttuurille ja tehdään Lapinlahdesta monimuotoinen luovantoiminnan keskus.

Täytyy myöntää, että mielikuvitukseni pääsi valloilleen. Rakennuksen ajanpatina ja jotkut säästetyt huonekalut saivat miettimään, mitä kaikkea ne ovatkaan vuosien saatossa nähneet ja kuulleet. Varmasti aika hurjia ihmiskohtaloita ja ikäviä sairastapauksia. Kiertelin entisillä osastoilla ja pystyin vain kuvittelemaan kaikkea sitä, mitä ne seinät sisäänsä kätkevät. Oli jotenkin jännä olo, vähän karmaisevakin. Varsinkin, kun vierailin rakennuksen ullakkotiloissa. Ehkä liian vilkas mielikuvitukseni oli turhankin vilkas...

Tällä hetkellä Lapinlahdessa toimii kahvila Lähde, kirpputori ja siis galleriatilat näyttelyille.  Parhaillaan esillä Aaro Hiltusen ja Konsta Ojalan teoksia. Erilaiset taideterapiat ja maalauskurssit toimivat myös tiloissa. Käykää tutustumassa, aistimassa menneiden aikojen havinaa ja onhan se mielenkiintoista päästä tutustumaan yhteen Suomen tunnetuimpaan mielisairaalaan.

Kuopijoon, Kuopijoon!

Myönnettäköön heti näin alkuun, että tässä postauksessa on kotiseuturakkautta ja siksi ehkäpä hieman puolueellinen. En tiedä, vuosi vuodelta Kuopio vain komistuu ja minun mielestä se on Suomen hienoin kaupunki.

Savolainen taivas. Viärä tahi kiero.

Kuopiossa kaikki on kaunista

Yksin mut ei yksinäinen

Taidetta Valkeisen Lammella

Käyn Kuopiossa kerran vuoteen kesällä. Okei, talven loskat jää välistä ja onko silloin mikään suomalainen kaupunki kaunis. Talvinen luonto kyllä, mutta loskaisen, harmaa ja pimeä kaupunki ei kauheesti paljon mieltä ylennä. Mut joo, ei ole tarkoitus mainostaa talvea vaan upeaa syntymä/kotikaupunkiani. Joka kerta käydessäni, löydän Kuopion uudelleen. Katson sitä aina uusin, avoimin silmin. Ja yllätyn. Joka kerta näen jotakin uutta minulle. Vaikka se voi olla vanhaa ja nähtyä, mutta nyt sitä katsoo uusin silmin.

Valkeisen puisto

Varjoja menneisyydestä

Laivat siellä huuteloo

Kvaak

Nyt asustelimme Kuopion Lahdella, siinä ihan Kallaveden ja Väinölänniemen äärellä. Aamuiset lenkit ja uinnit kävimme "Vänärillä" ja voiko enää kauniimpaa järvimaisemaa olla. Ja aivan keskustan tuntumassa. Itse asiassa Kuopissa kaikki on lähellä ja se viehättää minua. Onkohan siellä ollenkaan liikenneruuhkia, hmmm, hyvä kysymys.

Oksainen poika

Löydä minut

The Possu

Kuopion Tori, sen mittavan mullistuksen jälkeen, on herännyt uuteen kukoistukseensa. Virkeä ja viriili tori on ehdottomasti se paikka missä kannattaa käydä. Nauttia Hanna Partasen lihapiirakat tai munkit tai molemmat. Ostaa muikkukukko ja pällistellä muuten vain runsasta tarjontaa. Savolainen lupsakkuus tarttuu turistiin ja elämän kiireettömyys pysähdyttää nauttimaan.

Kympistä alas

Vanha duunipaikka

Siskoni mun

Tavakseni on tullut käydä lapsuuteni maisemissa Niiralassa. Tuttuja paikkoja muistoja täynnä. Valkeisen Lampi mykistää kauneudellaan ja hyvin hoidetuilla puistoalueillaan. Annan kymmenen pistettä kaupungille siitä, että sitä on jälleen rakennettu hyvällä maulla ja uusi kohtaa vanhan tyylikkäästi. Kaupunkiin on hauska ja helppo tutustua kävellen tai esim. pyöräillen. Keskustan vanhat puutalokorttelit ovat kokemisen arvoiset, menneen ajan tuulahdus.

Talo kaupungin

Velmies 

Tuasko ne kuvvoo

Kuopio ei ole jämähtänyt paikoilleen. Se on ilo huomata. Kivoja kohteita huru mykke, enkä niitä kaikkia ala tässä luettelemaan. Ne on jokaisen koettava ja löydettävä itse. Menkää ihmiset Kuopijoon, siellä on kaikki. Lukuisat hyvät ruokaravintolat, satama-alue, tuomiokirkon puisto, vänäri, tori, puijon torni, saaristo kaupunki ja mitä vielä. Kuopiossa viihtyisi pidempäänkin. Sanoinkin toverille, että kyllä voisin hyvin kuvitella itseni paluumuuttajaksi. Pikku prinssin sanoin: "On mentävä riittävän kaus, nähdäkseen lähelle." I love Kuopio.

Sahalahti Resort

Sahalahti Resort Puumalassa oli positiivinen yllätys. Kaukana takana ovat ajat jolloin suomalaiset majoituspaikat olivat mitä olivat. Sahalahti oli siisti, toiminnallinen ja kauniilla paikalla. Koko Puumala on tunnettu kauniista järvimaisemista ja matka taittuikin mukavasti ihaillen niitä. Juuri sellainen oivallinen kesälomakohde ja miks ei talvinenkin.

Opastein viitoitettu

Vanhasti uutta

Herkkänä

Yövyimme hotellin puolella Kalle "sviitissä." Huone oli siisti ja suht rauhallinen. Ikäihmiset aloittivat posmituksen heti auringon nousun jälkeen ja se valitettavasti kuului myös meidän huoneeseen. Mutta kuka sitä lomalla on nukkumaan tullut. Alueella vuokrattavana myös mökkejä ja campingalue.

Sahalahti koski

Se pyörii sittenkin

Sähköinen saunavuoro toimii miehille ja naisille päivittäin, mutta rantasaunan vuokraus omaan käyttöön on myös mahdollinen. Harmillisesti kaikki vuorot olivat illalle jo varattu, joten rantasauna jäi kokematta. Kävin kyllä paikalla ja se on juuri sellainen kuin suomalaisen rantasaunan tulee ollakin. Kaunis ja aivan rannassa. Hieman harmittelin saatavuutta. Korvasin saunan aamu ja -iltauinnilla.

Illallismaisema

Ateria

Illallistimme päärakennuksen ravintolassa, jonka isolta terassilta oli upea näkymät Saimaalle. Eipä siitä enää maisemat illalliselle parane. Ruoka oli hyvää lähiruokaa, palvelu pelasi ja ilta oli hyvin rattoisa. Hintaa illalliselle tuli lähes puolet vähemmän kuin pääkaupunkiseudun gurmeeloissa ja se aina ihmetyttää mistä täällä maksetaan. Ravintolan aamiainen oli myös erittäin hyvä. Tuoreet mustikat ja smoothiet pöydässä. Puuro oli erityisen maukasta ja taas kerran, lähellä tuotettua hyvää suomalaista ruokaa. Ten points.

Lähetäänkö kylille

Lukittuna

Illalla oli rantamakasiineilla jamit ja paikallinen bändi soittamassa. Meno oli enemmänkin rock ja olisinkin kaivannut kesäillan valssia ja muuta kotimaista, tunnelmaan sopivaa musiikkia. Ihmisiä oli kapasiteettiin pikkasen liikaa, baarissa tuhoton jono ja juomat jäi tilaamatta. Meno mukava ja varmasti paikan vierasvenesatama veti ihmisiä juhlailemaan.

Paikallinen ruumishuone

Maisema

Niin kuin olen todennut, ei kesällä kannata Suomesta mihinkään mennä. Meillä on upeita paikkoja, näkemistä ja kokemista riittää kaikille aisteille. Erityisen hienoa on huomata, että meilläkin aletaan panostaa matkailuun. Jos olet matkalla Suomessa, tässä oivallinen pysähdyspaikka, niin lepää sielu, että ruumis.