Oltiin pääsiäinen mökillä ja mun missio oli kuvata joka päivä jotakin. Ei vielä vihreää silmun silmua missään ja maisema, toden totta, oli enemmän vähemmän harmaa. Haasteellinen kuvattava, mutta samalla niin antoisa.
Jää ja lumi on vaikea kohde tallentaa. Varsinkin, kun kamera on mulle suht uusi ja vaatii vielä tutustumista. Eilen sain iltapäivästä myös auringon valoa ja sekös sytytti jään kimmeltää ja hehkumaan. Purettuani kuvat koneelle, saakin ihastella luonnon omaa taidetta. Kuinka rikas jää voi olla ja parhaimmillaan upeaa kuviointia ja valon, varjon leikkiä.
Mikä parasta, niin maisema muuttuu hetkessä. Jää sulaa, tulee uusia kuvioita. Sen pienen hetken ikuistaminen jää vain minun historiaan. Viehko ajatus. Sitä hetkeä ei tule enää koskaan uudelleen. Jos sitä saattaa ajatella, että tässä värittömyydessä ei ole mitään kuvattavaa, niin luulo onkin vain harhaa. Juuri nyt on ne hetket, jotka kestävät vain sen pienen hetken ja kaikki katoaa. Mites tän nyt sanoisi, tässä yksinkertaisuudessaan on paljon mahdollisuuksia. Ne pitää vain löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätit jälkesi!