Sain eilen yksityisopetusta ammattivalokuvaajalta. Olin viime viikolla hänen kurssilla ja tapasin hänet siellä ensi kerran. Mulla on haastava tilanne uuden malliston kuvaamisessa, enkä onnistunut siinä ilman apuja. Niinpä rohkeasti päätin kysyä Pekka Punkarilta apuja. En enää keksinyt mitään muuta, millä olisin päässyt kuvaamisessa itse eteenpäin. Voitteko kuvitella, Pekka rientää avukseni ilman mitään vaateita ja antaa minulle yksityisopetusta ja neuvoo kädestä pitäen kuvaustilanteessa!
Sain paljon arvokasta tietoa ja opin taas uudesta kamerastani lisää. Ennen kaikkea olen kiitollinen tällaisesta pyyteettömyydestä. Se on harvinaista nykyaikana. Pekka tuli kuvauspaikalle, opetti, oli läsnä ja aidosti kiinnostunut. Yleensä tämmöisestä toiminnasta saa pulittaa sievoisen summan rahaa, mutta nyt selvisin tarjoamalla pullakahvit. Tapahtuuko tämmöistä enää nykyään? Olenkin sitä mieltä, että hyvä tulee hyvän luokse. Niin se vaan menee. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että itse olisin erityisen hyvä. Päinvastoin. Elämä kiittää opettajaani. Jos ei muuten, niin uuden malliston vuodevaatesetillä.
Nyt on sellainen olo, että pitäisi olla kuvaamassa koko ajan. Turuilla, toreilla, metsässä ja studiossa. Ihan kaikkialla. Harmillisesti työ on esteenä ja joutuu odottamaan. Vielä on paljon opittavaa, mut eiköhän tää tästä. Yritän ottaa myös hallintaan Lightroom-kuvankäsittelyohjelman. Se ei ole mitenkään helppo nakki tietotekniikka tampiolle. Ei kun kurssille. Jep, jep.
Se on just noin! Hyvä tulee hyvän luokse. (Ja paha saa palkkansa.)
VastaaPoistaOon iloinen sun puolesta ja ymmärrän ton tunteen, kun pitäis vaan päästä koko ajan kuvaamaan (ja sit sitä on pulassa kaikkien niitten tuhansien otosten kanssa, joita on muistikortti täynnänsä :)). Mulla on tällä hetkellä menossa kuvauslakko, koska oon niin ärsyyntynyt itseeni, kun en osaa. Tai vähintäänkin pitäis ostaa lisälaitteita kameraan, että olis ees mahiksia, mutta kyllä se on ihan tässä näppiksen takana se pääasiallinen syy siihen, ettei vaan onnistu.
Hieno toi lukkokuva!
Olin jopa ihan hämmästynyt, että joku vielä tänä päivänä haluaa auttaa tuntematonta ihmistä. Hienoa!
PoistaAnnukka, sun pitäisi saada myös yksityisopetusta, se on vaan niin tehokasta ja ymmärrys laajenee kerralla ja saa rauhas tehdä niitä tyhmiä kysymyksiä. Älä lakkoile, vain kuvaamalla oppii kuvaamaan.
Tuota minä kutsun aidoksi ammattiosaamiseksi ja -ylpeydeksi! Siis sitä että ei ole mustasukkainen omasta osaamisestaan, vaan kiinnostunut jakamaan omaa osaamistaan.
VastaaPoistaUpeaa, että tällaista tapahtuu :)
Sinäpä sanoit sen sattuvasti. Meillä tahtoo olla sellainen ilmapiiri, että missään nimessä ei voida tietoa tai taitoa muille jakaa, varsinkaan jos toinen meinaa sillä menestyä tai yrittää. Tosiaankin, olin aivan hämmennyksissä tästä jalomielisyydestä. Mie oon mitätön harrastelija, ja ammatti-ihminen oikeasti haluaa auttaa. Todella hienoa!
Poista