Art of London

Lontoon kulttuuri- ja kulinaristinen anti on pohjaton. Joka kulmalla on teatteria, museoo ja toinen toistaan kiinnostavampia ravintoloita, pubeista nyt puhumattakaan. Eikä Lontoossa voi käydä, jos ei antaumuksella nauti tästä upeasta tarjonnasta. Jo itse kaupunki on suuri museo tai taidenäyttely, eikä nähtävyyksistäkään ole pulaa. Mutta en esittele niitä nyt, koska ne olen käynyt läpi jo aikaisimmilla kerroillani Lontoossa.

Modernisti kallellaan on hän

Design

Plenninki

Tällä kertaa käytiin museoissa. Pari museokäyntiä riittää pitkälle viikonlopulle, sillä kaikkea muutakin kivaa pitää nähdä. Ensimmäinen kohde oli designmuseo lähellä tower bridge siltaa. Mitähän mun pitäisi tästä sanoa? Olin odottanut enemmän. Ajattelin, että paikka on täynnä designhuonekaluja ym. ja siksi minulle juuri niin kiinnostava. Eipä ollut. Yläkerrassa jotakin kiinnostavaa muotoilua, yksi penkki ja vähän muotia. Tulevaisuuden BMW (vai liekkö jo tätä päivää) oli toki kuvaamisen arvoinen kohde. Yksi osasto oli kokonaan varattu pyörille. Toinen toistaan ihmeellisempiä vekottimia, mutta ne ei valitettavasti pahemmin kiinnostanut. Museo oli minulle pettymys, mutta voin syytää itseäni. Olisi pitänyt tutustua kohteeseen tarkemmin ennakkoon.

Faijan BMW

Penkki ja kuosi

Tätillä on iso hattu

Toinen kohde modernintaiteen museo Tate oli jo itse rakennuksena näkemisen arvoinen. Hillitön tehdashalli ja tarjontaa niin, että pikku pää meni pyörälle. Museo on maksuton, mutta "erikoisnäyttelyt" ovat maksullisia. Meillä ajan puutteen vuoksi ne jäi näkemättä ja tyydyttiin ilmaiseen tarjontaan.

Tämä on taidetta

Tämäkin vielä

Kakkapökäle taidetta

Mitäs mieltä olen modernista taiteesta? Kauneus on katsojan silmissä ja jokaisella on oma näkemyksensä. En tiedä, minua alkaa aina oikein kismittää, kun taide-elämykset ovat elottomia ja ne eivät mielestäni ole edes taidetta. Oli niin rumaa värimaailmaakin, että voin jo pahoin. Voi olla, että olen vain niin tollo, että en tajua, mutta ihmettelen kyllä, miten sitä kaikea voi kutsua taiteeksi. Okei, taiteen tehtävä on puhutella ja näinhän se puhuttelee. Minuakin näköjään. Pitäisi varmasti vain yrittää ymmärtää, eikä tämmöistä saisi ääneen sanoa. Mutta sanon.

Hetkinen

Jännä

Niin?

Taidetta(ko)

Oli Tatessa muutamia puhuttelevia, niitä missä silmä ja sielu lepäsi töitäkin. Osa hyvinkin jänniä. Olenko vain niin vanhanaikainen, että mun mielestä taiteen tehtävä on tuottaa mielihyvää ja kauneutta. Elämyksiä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Toiset tykkää ja toiset ei. Semmoista on taide.

Kenkänäyttely

Kohta jytisee

Covent Cardenissa törmättiin yksi ilta hauskaan kenkänäyttelyyn. Se oli kaunis elämys. Huikeita muotiluomuksia esillä kiinnostavalla tavalla. Hmmmm, olenkohan jotenkin pinnallinen, kun en ymmärrä oikeaa taidetta, mutta kengät saa minut nauttimaan ja hymyilemään.

Tredwell`s

Indico joulukuusi

Matkan musikaalianti oli tällä kertaa Stomp jytinä. Piskuinen ja vanha teatteri sai taas historian havisemaan ja saatoin kuvitella itse shakespearen lavalle. Musikaali oli hauska, yllätyksellinen ja äänielämyksiä tarjoava. Loppukliimaksin tuhti jytinä oli mun korville liikaa ja piti laittaa sormet korviin, mutta ihanasti pauke tuntui koko kehossa. Suosittelen.

Lontoon ravintolatarjonta on uskomaton! Tällä kertaa mentiin vapaasti seikkaillen, eikä meillä ollut pöytävarauksia. Aika hyvin pääsee illallistamaan, jos ei ole pakko mennä siihen pahimpaan ryysäykseen. Aikainen tai myöhäinen illallinen onnistuu näköjään ilman varauksia. Se mihin kiinnitin huomioo, niin ravintolat ovat lähes poikkeuksetta täynnä ja peräti niin, että ihmiset jonottivat ruokaravintolaan. Se tuntuu vieraalle, mutta maassa maan tavalla.

En tee mitään ruokapostauksia, joten kuvia annoksista ei ole. Torstain illallispaikaksi tarjoutui Sohossa Bill`s trendimesta. Kiva paikka, mutta mun makuun liian meluisa ja ruoka oli tyydyttävää tasoa. Ei mitään fine dinig, mutta ihan jees. Perjantain Tredwell`s  Covent Cardenissa oli palvelultaan ja sisustukseltaan herkullinen, eikä ruuassakaan ollut moitteen sijaa. Lauantai-illan Indico oli sit jo paremman luokan illallismesta, ison hotellin yhteydessä.  Ravintolassa syöminen on samaa hintatasoa kuin meillä. Varmasti löytyy edukkaampiakin paikkoja, mutta se on se hetki päivästä, kun olet koko päivän ollut jaloillasi ja sun tekee mieli istumaan ja levähtämään rauhassa. Siinä ei enää jaksa muutaman euron perässä rampata. Suuri ihastukseni on tietenkin Lontoon pubit. Sitä ei vain voi lakata ihmettelemästä, kuinka ne voikaan olla niin täynnä! Joka ikinen päivä, sen muutaman tunnin töiden jälkeen. Olutta menee ja tunnelma on katossa. Hetken voisi jo luulla, että englantilaisilla on paha alkoholiongelma. Mut onko siinä oikeasti moitteen sijaa? Nautitaan tuoppi tahi kaks, puretaan sydäntä ja tavataan ystäviä. Ei huono.

Kiitos London, oli taas mahtava reissu, eikä varmasti jää viimeiseksi!