Ravintola rakkautta

Tallinna on ehdottomasti ruokailijan mekka. Ehkä siksi, että tarjontaa hyvistä ja mielenkiintoisista ruokapaikoista on huru mykke. Olen matkoillani saanut tutustua jo useampaan ja täytyy myöntää, että pahoja pettymyksiä on vähän. Okei, kaikki ei ihan sitä parasta kärkeä, mutta muistoja hiveleviä makukokemuksia vastaavasti paljon. Jos multa kysyttäisi parhaat ravintolakokemukset, niin kyllä tie vie Tallinnaan.

Muutama seikka, miksi on näin. Ja nyt puhun niistä kuppiloista, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Ensin on mainittava ravintoloiden sisustukset. Toki, jo tila itsessään puhuttelee ja niitähän sieltä löytyy. Vanhoja, upeita rakennuksia. Ja sisustuksessa on jotakin omaperäistä ja hauskaa. Meininki on aika rentoa, ei turhaa pönöttämistä. Tarjoilu pelaa ja takavuosien töykeys on menneen talven lumia. Hintataso on myös mainittava, se on edullisempi kuin meillä ja fine dining ruokajuomineen lähtee pääsääntöisesti alle satkun. Lähellä tuotettua ruokaa ja välillä jopa yllätyksellistä. Omaperäistäkin.

EstTour buffet

Pöperöä joka lähtöön

Bändikin paikalla

Tällä reissulla käytiin kolmessa eri paikassa. Vaikeus on aina valita, koska on niin monta kohdetta, joissa tahtoisi käydä. Perjantai-iltana meille oli järjestetty EstTour messujen puitteissa illanvietto ja ruokailimme niinkin eksoottisessa paikassa kuin laululavalla. Ja mikäs, tunnelma oli katossa ja buffetin ruoka yllättävän hyvää. Bändi paikalla ja silleen. Hauskinta tässä oli kaiketi ajatus siitä, että näin se elämä viskoo ja täällä mä nyt laululavalla Tallinnassa juhlin ja nautin ateriaa. Elämä on.

Hauska idea

Enkeli lentää liihottaa

Ööööö

Stylee

Kokilta terkut

Alkuinen kala

Torstai-illan valinnaksi päätyi Ravintola Ö. Keskustan tuntumassa, Mere pst 6.  Intiimi, tyylikäs ja sisustuksessa taas kerran hauskoja yksityiskohtia. Päädyimme neljän lajin maistelumenyyn ja täytyy kyllä todeta, että meny oli yllätyksellinen ja makumaailma todellakin kohdallaan. Neljä lajia olikin yllättäin seitsemän, kokin terveisineen, välifreeseineen ja loppumakeisineen. Ruoka oli raikasta, kaunista ja maukasta. Hiukkasen epäilin alkuruuan selleriannosta. Juu, se oli pelkkää selleriä. Ei ehkä ihan se mun suosikki, mutta maku ja sen pehmeys vei mennessään. Haudutettua juuriselleriä, paahdettua sellerin kuorta, lehtiselleriä ja upea täyteläinen selleriliemi tahi keitto.

Pelkkää sellerii

Viiriäistipu

Mentiin metsään

Jälkkäri, uuuh...

Namuset

Kautta linjan annokset olivat kauniisti esillä, makumaailma täyteläinen ja mitä perään kuulutan, yllätyksellinen. Juuri sellainen, että kiljahdat vienosti riemusta, saatuasi annoksen nenän eteen. Tarjoilu pelasi loistavasti, valaistus ja äänimaailma oli harmiton. Jälkiruuan kanssa tarjoiltu visuaalinen efekti toimi loistavasti. Pöytään tuotiin jälkkäreiden kanssa astia, missä oli koivun tuohilastu ja kuusen oksia. Astiaan kaadettiin jotakin nestemäistä happea tai onko se nyt jää tai joku, en tiedä. Mutta vaikutelma oli hauska. Savu leijui pöytämme päällä ja tunnelma oli vähintäänkin metsäläinen. Ten points!

F-hoone

Katon rajassa

Pyhä yksinkertaisuus

Akkunalla

Stuktuuria

Lounaalla kävin Telliskiven Loomelinnakeen yhteydessä olevassa F-hoone kuppilassa. Taas kerran, paikan decoratsuuni oli oivaltava ja omalla tavallaan se teki vaikutuksen. Ravintola on käsittääkseni enemmän rento lounasmesta ja iltaisin baari. Kanapasta ei nyt tehnyt erityistä vaikutusta, mutta hinta ei päätä huimannut. Viinilasillisella, annokselle jäi hintaa alle kympin. Viereisen pöydän salaattiannos näytti paremmalle, tietenkin. Mutta alueeseen ja ravintolaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

Lauantai-illan gyrmeeksi valikoitui Ravintola Tuljak. Ei ihan keskustassa, mutta taksi sinne maksaa about 7 euroa. Paikka on varmasti kesäisin enemmän edukseen, nyt räntää ja pimeää rätkiessä, ravintolan ulkotiloista ei juurikaan ollut visuaalista aistimusta. Sisustus on tyylikäs ja oikeinkin design. Hei, ruokailuvälineet olivat kuparin hohdokkaat! Paikka oli täynnä kuin turusen pyssy ja volyymit nousi välillä häiritseväksi. Vai johtuiko se vain siitä, että allekirjoittanut oli edellisen illan riennoista hieman väsynyt.

Tuljakin kokin terkut

Ruoka oli hienoinen pettymys. Kokin terveinen oli aterian paras. Hyvää tummaa leipää ja haudutettua, rapeaa possua. Ehkä valintamme meni hiukkasen metsään, mut jotenkin ruuasta jäi niin kasarimaku. Oliko se tarkoituksellista, en tiedä. Voihan se olla, että retro tekee paluuta myös makumaailmassa. Ruoka oli hyvää, mutta täysin yllätyksetön. En tiedä, kun mennään ulos syömään, niin odotan aina, että minut ja makuhermoni yllätetään jotenkin.

Mutta joo, ravintola oli siis tyylikäs, palvelu moitteeton ja hintataso edullinen. Uskoisin, että kesällä tämä paikka voi antaa enemmän ja hienoinen ruokalistan päivitys voisi olla paikallaan. Tuljak on kyllä saanut paljon kehuja. Ehkä odotin liikaa ja vertailukohteena oli perjantain täydellinen kokemus Ö. Tuljakista ei valitettavasti ole muita kuvia.