Kävin eilen Vintage -ja retromessuilla kaapelitehtaalla. Olin odottanut enemmän. Pettymys tuli siitä, että huonekalu ja valaisin tarjonta oli aika suppea. Eikä niinkään minulle tarkoitettua, koska etsin edukasta ja jälleen duunattavaa. Tuolla oli sellaista "valmista" kamaa ja enemmän antiikkia ja kallista retroa.
 |
| Taiteellista lasia |
 |
| Muotokielen yksinkertaisuus |
 |
| Kulunut |
Mutta kivahan siellä oli kierrellä ja katsella. Muutamia hauskoja ideoita, erityisesti kiinnitin huomioita vanhoihin elokuvapenkkeihin tehdyistä sohvista ja tuoleista. Ne oli kauniisti entisöity ja varsin käyttökelpoinen ja persoonallinen idea.
 |
| Esille asetettu |
 |
| Leffapenkit |
 |
| Vanha on kaunista |
Muutamia vintagekappale upeita huonekaluja, taisivat olla The Suunnittelijan tuotantoa tai ainakin hinnat olivat sen mukaiset. Toki, ymmärrän alkuperäisyyden maksavan, mutta hinnat karkaavat käsistä. Onhan niitä ihana katsella ja pintaa hellästi silitellä. Haaveilla.
 |
| Pöytäpintaa |
 |
| Kalusteita |
 |
| Löydetty leipälaatikko |
Astioita ja maljakoita oli huru mykke, mutta niille en nykyään niin lämpene. Kaapit täynnä ennestään, ja taitaa kaikki "taidelasi" maljakkoni olla kellarissa. Löysin itselle upean leipälaatikon. Kohdatessani sen, en voinut sitä ohittaa ja se pyytikin anovasti päästää kotiini. Olen nykyään ihastunut kuluneeseen, raffiin, käytettyyn ja mitä vielä pintaan. Siinä on jotakin puhuttelevaa. Keittiöni on aika simppeli, pöydillä ei ole kamaa ja sellaisessa tuollainen kulunut pinta pääsee hyvin oikeuksiin. Vallan on saksalaista laatutyötä lukujen viiskyt ja kuuskyt taitteesta. Retroa niin kuin nykyinen omistajakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun jätit jälkesi!