Savon helmiä ja herkkuhetkiä

Ehdottomasti pikku postauksen arvoinen on viikonloppumatkamme Kuopioon. Valitettavasti oikea kamera jäi himaan ja kuvat on räpsitty kännykällä. Eikä kaikesta mainitsemisen arvoisesta edes ole kuvia, mutta kyllä näillä tunnelmaan pääsee.

Älä jätä väliin! Maailman paras possu.

Taidetta Kuopiossa. Oksapoika.

Kuopio on virkeä ja kiva kohde. Kaupungin arkkitehtuuri on mielestäni erityisen onnistunut. Vanha  (onneksi osakseen säilytetty ) ja uusi kohtaavat kivasti. Toki, kyllä sieltäkin löytyy muutamia huteja ja niitä järkky rumia harmaita laatikoita, mutta noin pääpiirteittäin kaupunki on kaunis. Varsinkin uusittu torin ympäristö kävelykatuineen on noh, jotenkin eurooppalainen.

Pappilan sali

Noutopöydän herkkuja

Ihmiset savossa on ystävällisiä ja lupsakoita. Se on hirveen jännä, että siellä tuntemattomatkin ihmiset alkaa huastella. Olen sen verran eteläsuomettunut, että moista ei tule harrastettua, mutta kyllä se savolaisuus minusta yhä löytyy ja olikin mukava huastella vähän kaikkien kanssa. Erityiskiitoksen ansaitsee kautta linjan hyvä palvelu, niin ravintolat, kahvilat kuin myymälätkin ovat asian sisäistäneet hienosti.

Valaistu katto

Pääsiäinen näkyi pappilassa

Kuopion illallispaikkojen tarjonta on runsas. Kohteeksemme valikoitu Ravintola Isä Camillo ja Kellariravintola Rustik. Molemmissa ruoka ja palvelu hyvää, ja varsinkin Rustik oli kohteena mielenkiintoinen. Kauppahallin (1902) kellaritiloihin valmistunut Rustik on upeasti säilyttänyt vanhoja rakenteita ja siellä oli jännä tunnelma. Tarjoilija kertoi, että paikalla on oma kummituksensa ja oudot yölliset askellukset on kuultu, samoin jo sammutetut kynttilät ovat syttyneet itsestään uudelleen. Hui, kun jännää...

Tervetuloa pappilaan

Kaupungin keskustassa on kahvila poikineen. Olisi tehnyt mieli käydä niissä kaikissa, mutta aika on rajallinen. Uusi tuttavuus, kahvila Houkutus torin laidalla, oli kyllä positiivinen yllätys. Paikan tarjonta runsas ja ah, mitä kakkuja ja torttuloita tiskiltä löytyykään. Ne kaikki ihanuudet leivotaan paikanpäällä, sillä tiloissa toimii myös oma leipomo. Nautin lounassalaatin, joka oli maukas ja fressi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka tämäkin. Sen verran vielä, että hintataso pääkaupunkiin verrattuna on naurettavan halpa. Ravintoloissa kolmen lajin illallisen ruokajuomineen nauttii reippaasti alle satkun.

Kaunis idea

Kotimatkalla poikettiin Mikkelin matkailukohteisiin. Kenkävero, vanhaksi pappilaksi mainittu, on kyllä sisustukseltaan kaunein kartano, mihin olen törmännyt. Yleensä ne ovat enemmän vähemmän samaan muottiin laitettu. Täällä valaistus oli tarkkaan harkittu, seinäpaperit erikoiset ja erityismaininta Jukka Rintalan upeasti kokonaisuuteen sopivista tekstiilivalinnoista. Jotensakin raikas, avara, puhdas ja erilainen paikka. Kannattaa käydä kurkkaamassa. Paikan noutopöytä näytti myös houkuttelevalle ja viereisessä "aitassa" oli kiva käsityömyymälä.

Kellariravintola Rustik ja kummitus

 Ehdottomasti maininnan ansaitsee myös lounaspaikkamme Mikkelin keskustassa. Bistro Vilee on erikoistunut lähellä tuotettuun ruokaan ja kolmen lajin, pöytiin tarjoiltu lounas oli kertakaikkisen maittava. Paikka on vuonna 1899 valmistuneessa, vanhassa WPK:n talossa, teatterin kanssa samassa rakennuksessa. Upeita, konstailemattomia makuja, ja paikassa oli hienosti säilytetty vanhanajan tunnelmaa. Ihan hävettää, mutta koko tämä lysti maksoi vain 25 euroa! Kyllä. Ihmettelimme asiaa tarjoilijalle ja kai se on niin, että kysyntä ja tarjonta ei välttämättä kohtaa ihan niin kuin kasvukeskuksissa. Suosittelenkin kyseistä paikkaa lämmöllä. Kesälomaretken oivallinen virkistys ja pysähdyspaikka matkalla muualle tai jopa Mikkeliin.

Vileen taivaallinen mustikkapiirakka

Kuten huomata saattaa, niin aina ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Kivoja, maittavia ja kokemisen arvoisia paikkoja löytyy huru mykke. Suomi on kaunis ja ystävällinen maa, harrastakaa enemmän kotimaan matkailua, niin saadaan suomi nousuun! Jes söör!

Voihan ihastus!

Pikku hiljaa alkaa Istanbulin pölyt laskeutua ja minä valokuva muistelen matkaani. Huh, ihan hengästyttää, kun katson kaikkia näitä Grandbazaarin sisutuskuvia. Ajatelkaas, jos kaikki tällainen olisi koko ajan saatavilla ja käden ulottuvilla, kuinka ihanaa olisikaan hiukka revitellä tekstiileillä. Ja hei, väreillä!

Kaffekupit himaan

Muutama värikäs tyyny

Siitäpä värivalikoimaa

Mulla himaan tuli muutama värikäs tyynynpäällinen. Ne on kivoja shopattavia, eivät paina paljon, sopivat pienene tilaan ja hei, hinta ei todellakaan päätä huimannut. Ehdottomasti paras paikka tällaiseen shoppailuun oli juuri bazaarit. Tarjonta vallaton, eikä ne ole siis mitään feikkikakkaa. Ihan ovat aitoa käsityötä.

Millä kuosilla millä värillä pannaan

Rohkeesti väriä

Eihän näiltä syödä saattaisi

Kankaita olisin mielelläni ostanut, mutta se tilan ja painorajoitusten este vaikeuttivat hankintoja, pah.  Ihan vain pikku vinkkinä, että kannattaa jo himassa katsoa vähän sillä silmällä, että josko sitä ostaisi uudet verhot ja tyynyt ja kenties sängynpeitton. Otat mitat, ja vähän suunnittelet mihin ja kuinka. Värimaailma on sit rajaton. Ihan kaikkea löytyy. Jos ei tartte muotiasusteita shoppailla, niin ainakin Turkish Airlinella painorajoitus on 30 kiloo. Kyllä sinne jotakin mahtuu.

Näitä jäi mieleni himoitsemaan

Sininen hetki valaisin

Teekupposet

Valaisimet ovat uskomattoman kauniita! Okei, bazaari alueella on niitä myös joka lähtöön, mut ne on enemmänkin sitä värikästä ja tusinatavaraa. Upeita kyllä, mutta törmäsin ihan sattumalta oikeaan valaisin liikkeeseen. Ja hei, mikä parasta, sieltä onnistuu kotiinkuljetus. Ja mä sain vielä keskusteltua niin, että tilaan sen sähköpostilla, nyt kun malli on jo tiedossa. Okei, onks luotettavaa, niin sitähän en voi vielä sanoa, mutta sain hyvin luotettavan vaikutuksen. Valikoima on todella laaja ja niin upeita valaisimia, että olisin taas itkut voinut pirauttaa. Liike sijaitsee aika lähellä bazaareja ja niiden nettisivut löydät tästä.  Käy kurkkaa, upeita juttuja.

Kyllä, kahvikupposet

Valaisin

Yksi asia mitä olisin voinut myös tuoda ja hommata, olivat kaikki käsin taotut metalliesineet. Ne ihanat isot kuvioidut, hopea tarjottimet, joista voisi tehdä pikku pöytiä. Kahvi -ja teeastiastot olivat myös niin kauniita. Ja yhdet esperssokupit olikin pakko ostaa. Ne pakataan kuplamuoviin ja on helppo roudaa. Hinta on hävyttömän pieni. Teekupit jäi ostamatta ja se nyt kaduttaa.

Upea valaisin

Muutama

Tästäpä näemme, että kaikkea kivaa olisi tarjolla. Varsinaisesti mattokauppoihin en uskaltanut mennä olemoisinkaan, sillä jo ikkunat kertoivat, että ilman mattoa en olisi pois lähtenyt. Jos joku päivä minulla on sellainen tila, missä kaikki tämä sisustus ym. decoreeraus yhdistyy, niin sinne haluaisin ehdottomasti tätä kaikkea myyntiin. Mittee mieltä olet, olisiko kysyntää?

Intohimoinen Istanbul

Terveiset Istanbulista! Kaupunki oli sellaista ilotulitetta, että vieläkin on pää pikkasen pyörällä. Vietettiin siis kaupungissa viikko ja se oli oikein sopiva aika. Mietin lähtiessä, että kuinkahan saadaan viikko kulumaan kaupunkikohteessa, mut döntwöri, Istanbulissa riittää näkemistä ja kokemista. Osa jäi vielä ensi kertaan.

Fressiä juicee

Kauppa se on mikä kannattaa

Lihaisa kauppa

Itse kaupunki on hillittömän iso ja siellä asustaa 15 miljoona ihmistä. Ruuhkat ajoittain kysyy hermoja, mut ei niin hirvittävän paha. Ehkä nyt ei ollut se highseason ja kelit ei todellakaan kuumuudella ahdistaneet. Hyvä niin. Jaksoi paremmin, joskin vettä ja räntää tuli niskaan lähes joka päivä.

Siitäpä sitten

Hunajata hunajata mulle

Ravintolan seinäpintaa

Kaupunki ei välttämättä ole arkkitehtoonisesti mikään hirvittävän kaunis. Okei, lukuisat moskeijat ja kaikki vanhat rakennukset ovat luku sinänsä, mut noin niin kuin yleensä. Kaupunkikuva on aika harmaa, ränsistynyt ja paikoitellen jopa ruma. Minusta sellainen ruman kaunis. Mutta suhteellisen siistiä ja kaikki pikku kujat ovat kyllä hurmaavia seikkailukohteita.

Näkymä

Paikallista taidetta

Moskeija

Haga Sofia ja Sininen moskeija ovat henkeäsalpaavat. Ei voi muuta kuin ihmetellä aikaansaannosta ja sen kauneutta. Historian havina on jo niin vanhaa, että se saa aikaan heikotusta. Jollakin tapaa se on vain niin käsittämätöntä. Ja se värimaailma! Koristeiden määrä! Kaikki se tekee suuren ja lähtemättömän vaikutuksen. Ihan siinä on pieni ihminen monttu auki ja verkkokalvot seljällään.

Ornamentti

Kaunis

Akkuna

Katto

Noista nähtävyyskohteista sen verran, että kannattaa hommata sellainen esim. 3 päivän passi. Niillä pääsee kaikkiin kohteisiin ja jonojen ohi! Ainut miinus kohteissa onkin toi hillitön jonotus. Se ei ole allekirjoittaneen parhaita puolia ja esim. sultaanin haaremit jäi jonottamatta ja näkemättä. Mutta siis toi lippu maksaa 105 turkin liiraa ( 3 pv.) ja sillä pääsee joka paikkaan ja jonojen ohi. Lippuja myydään kohteissa ja siellä on eri tiskit passin ostajalle.

Uskomattomat värit

Pikku lamppuja

Kaakeleita

Minulle ehdoton kohokohta ja se The juttu olivat Basaarit. Sekä se pienempi egyptiläinen maustebasaari, että sit isompi Grandbazaar. Jos aika on kortilla, niin kannattaa suunnata suoraan Grandeen, siellä on ihan KAIKKI! Olin alkuun vastaan koko bazaaria, kuvittelin sen olevan sitä rojun ja roskan myyntiä, ihmisiä liikaa ja siellä pitää tinkiä. Ei oo mun juttu. Paikalla on noin 3000 pientä myymälää ja joukkoon siis mahtuu kaikenlaista. En mää ahistunut olemoisinkaan! Jopa tinkiminen oli loppuviimeksi hauskaa ja opittuani sen, minustahan tuli ihan haka tinkaaja.

Kaffekupit

Kohta

Värikäs talo

Bazaarit ovat sisustajan taivas. Hetkinen, enemmän kuin taivas. Se on paratiisi. Kankaita, tyynyjä ja taas kerran tyynyjä ja kankaita. Lamppuja, upeita lamppuja! Takorautaesineitä, niitä hillittömän kokoisia tarjottimia. Mattoja, sairaan upeita mattoja. Sängynpeittoja, niin kauniita, että teki mieli itkeä. Astioita, koriste-esineitä, koruja ja sitä värien määrää ja ilotulitetta. Vieläkin verkkokalvot sykkii. Ainut miinus on tietysti se, että ostamisen määrä on rajallinen. Pitäisi olla mukana kymmenen pientä neekeri poikaa kantamassa kasseja ja kuinka niitä saat kotiin rahdattua. Et mitenkään. Sydän itki verta ja kyllä mielessä kävi, että voisi ajatella tekevänsä kohteeseen sellaisen isomman ostosretken. Kamaa konttiin ja sit täällä myyntiin. Ehkä se on sitä tulevaisuuden suunnitelmaa se. Yhden lamppuliikkeen kanssa jo diiliä soviteltiin ja olenkin tilaamassa duuniin uutta lamppua.

P:S Mulla on kuvia ja juttua enemmänkin, joten jatkan tällä Istanbul teemalla vielä myöhemmin lisää.

Jouluna

Lemon Deco toivottaa rauhaisaa joulua ja kiittää kaikkia asiakkaita, lukijoita ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta!

Rakkaudesta ruokaan

Tallinnan ravintolat ja kahvilat vaatii oman postauksensa. Niitä on syntynyt viime vuosina kuin sieniä hyvänä sienisyksynä. Toinen toistaan hauskempia ja kokeilemisen arvoisia paikkoja. Eipä mennä montaakaan vuotta takaperin, kun tarjontaa ei juurikaan ollut. Mutta nyt on valinnan vaikeus minne mennä, kun kaikki paikat houkuttaa. Miksi?

Eräänkin kahvilan värimaailma

Joulumarkkinoilla pörisee

Kerro, kerro pallosein

Muutama hyvä syy Tallinnassa, mistä kannattaisi Helsingin ravintolamaailman ottaa ehdottomasti mallia. Ensimmäisenä tulee tietysti hyvä ruoka. Ilman sitä ravintolat ovat hukassa. Minulla on nyt muutama ruokakokemus takana ja voin sanoa, että yksinkään niistä ei ole ollut pettymys. Pidän siitä, että ruoka on tunnistettavaa ja oikeaa syötävää. Heittäkää hittoon se molekyylipöperrys. Ihmisen pitää saada maistaa, haistaa ja purra niin, että hän tietää mitä syö.

Asetelmasti

Kyltti

Tallinnan ravintolat ovat sisustukseltaan oivaltavia, rohkeita ja hauskojakin. Tilojen viihtyvyyteen on todella panostettu, aina ruokailuvälineitä myöten. Lähes jokainen ravintola on ollut jännä sisustuksellinen elämys, aina jotain jännää jossain. Miksi meillä täällä on niin tylsää ja mitäänsanomatonta?

Palvelu on parantunut takavuosista huikeasti. Juu, joskus vielä sille sai nauraa makeasti, että Virolaiset ei tiedä palvelukulttuurista tuon taivaallista. Toista on nyt. En tiedä, kuinka he tekevät sen, mutta palvelu on tehokasta, ystävällistä ja erittäin huomioon ottavaista ilman ( huom. ilman, ) että se on paskantärkeää ja jäykkää. Mii laik.

Alkuinen lohi ja mäti

Pääruokana pihvi

Tällä kertaa kohteena oli Viron parhaaksi palkittu Ravintola Noa. Paikasta kertoo varmaan jotain, että se oli täynnä joulukuisena sunnuntai-iltana.  Juuri silloin kuin meillä täällä suomessa lähes kaikki ravintolat ja kahvilat ovat kiinni. Niin, juuri silloin kuin ihmisillä olisi aikaa ja halua nauttia niistä.  Mut joo, paikka ei tuottanut pettymystä. Ruoka oli fressiä, kikkailematonta, oikeaa ruokaa. Makumaailma kohdallaan ja sellaista mistä ihmiselle tulee hyvä ja onnellinen mieli. Ei siinä muuta tarvita. Tietysti tässä täytyy nostaa esiin myös hinta. Ruoka ja ulkona syöminen on ainakin toistaiseksi huokeampaa kuin meillä. Kai se on kustannuskysymys, mut ihan kiva, kun ei tartte maksaa itseään kipeäksi syödäkseen hyvin. Reippaasti alle satkun lähtee pitkä illallinen. Noin niin kuin fine dining.

Jälkiruoka sitruunakakku

Valoa ja tunnelmaa

Kvaak!

Ainut miinus olisi tullut siitä, että jouduimme odottamaan pääruokaa ihan liian pitkään. Mutta huomatkaa, miinus olisi tullut!? Tarjoilija pelasti tilanteen. Hän kävi kertomassa, että moka oli hänen, taimaus oli unohtunut. Hän tiedotti meitä asiasta tehokkaasti, talo tarjosi maistuvat, itsetehdyt Limoncellot ja kaikki kevyt juomat oli veloituksetta. Näinhän tämä menee. Kummasti se herne lähtee sieltä nenästä, kun osataan pyytää veri sori ja hoidetaan homma himaan. Ten points! Minä todellakin voin suositella ravintolaa. Ja hei, kesällä paikka on varmasti aivan mahtava. Meren rannalla, pois kaupungin pölyistä.

Kaupungin Joulumarkkinat ovat myös kiva lisä tunnelmaan. Tosin ihan sitä samaa joulukrääsää kuin kaikkialla muuallakin markkinoilla ja niille ei allekirjoittanut ihmeellisesti lämpene. Mutta tunnelma ja glögi oli oikeinkin rapsakka.

Ravintola muna

Hauska sisäpiha kohtaaminen

Tallinnassa kannattaa ehdottomasti kävellä silmät auki ja ihastella. Kiireetöntä kuljeskelua ympäriinsä ja saat bongata paljon hauskoja yksityiskohtia ja upeaa arkkitehtuuria. Nyt nämä muutamat vierailukerrat ovat joka kerta vahvistaneet sitä tunnetta, että täällä pitäisi saada olla pidempään. Ehkäpä jo ensi kesänä.

Tässä pari linkkiä toisen blogini Tallinna postaukseen, jos haluat vilkaista viime kesän matkakertomusta ja kuvia. Matkaelämys nro 1. Matkaelämys nro 2.