Savon helmiä ja herkkuhetkiä

Ehdottomasti pikku postauksen arvoinen on viikonloppumatkamme Kuopioon. Valitettavasti oikea kamera jäi himaan ja kuvat on räpsitty kännykällä. Eikä kaikesta mainitsemisen arvoisesta edes ole kuvia, mutta kyllä näillä tunnelmaan pääsee.

Älä jätä väliin! Maailman paras possu.

Taidetta Kuopiossa. Oksapoika.

Kuopio on virkeä ja kiva kohde. Kaupungin arkkitehtuuri on mielestäni erityisen onnistunut. Vanha  (onneksi osakseen säilytetty ) ja uusi kohtaavat kivasti. Toki, kyllä sieltäkin löytyy muutamia huteja ja niitä järkky rumia harmaita laatikoita, mutta noin pääpiirteittäin kaupunki on kaunis. Varsinkin uusittu torin ympäristö kävelykatuineen on noh, jotenkin eurooppalainen.

Pappilan sali

Noutopöydän herkkuja

Ihmiset savossa on ystävällisiä ja lupsakoita. Se on hirveen jännä, että siellä tuntemattomatkin ihmiset alkaa huastella. Olen sen verran eteläsuomettunut, että moista ei tule harrastettua, mutta kyllä se savolaisuus minusta yhä löytyy ja olikin mukava huastella vähän kaikkien kanssa. Erityiskiitoksen ansaitsee kautta linjan hyvä palvelu, niin ravintolat, kahvilat kuin myymälätkin ovat asian sisäistäneet hienosti.

Valaistu katto

Pääsiäinen näkyi pappilassa

Kuopion illallispaikkojen tarjonta on runsas. Kohteeksemme valikoitu Ravintola Isä Camillo ja Kellariravintola Rustik. Molemmissa ruoka ja palvelu hyvää, ja varsinkin Rustik oli kohteena mielenkiintoinen. Kauppahallin (1902) kellaritiloihin valmistunut Rustik on upeasti säilyttänyt vanhoja rakenteita ja siellä oli jännä tunnelma. Tarjoilija kertoi, että paikalla on oma kummituksensa ja oudot yölliset askellukset on kuultu, samoin jo sammutetut kynttilät ovat syttyneet itsestään uudelleen. Hui, kun jännää...

Tervetuloa pappilaan

Kaupungin keskustassa on kahvila poikineen. Olisi tehnyt mieli käydä niissä kaikissa, mutta aika on rajallinen. Uusi tuttavuus, kahvila Houkutus torin laidalla, oli kyllä positiivinen yllätys. Paikan tarjonta runsas ja ah, mitä kakkuja ja torttuloita tiskiltä löytyykään. Ne kaikki ihanuudet leivotaan paikanpäällä, sillä tiloissa toimii myös oma leipomo. Nautin lounassalaatin, joka oli maukas ja fressi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka tämäkin. Sen verran vielä, että hintataso pääkaupunkiin verrattuna on naurettavan halpa. Ravintoloissa kolmen lajin illallisen ruokajuomineen nauttii reippaasti alle satkun.

Kaunis idea

Kotimatkalla poikettiin Mikkelin matkailukohteisiin. Kenkävero, vanhaksi pappilaksi mainittu, on kyllä sisustukseltaan kaunein kartano, mihin olen törmännyt. Yleensä ne ovat enemmän vähemmän samaan muottiin laitettu. Täällä valaistus oli tarkkaan harkittu, seinäpaperit erikoiset ja erityismaininta Jukka Rintalan upeasti kokonaisuuteen sopivista tekstiilivalinnoista. Jotensakin raikas, avara, puhdas ja erilainen paikka. Kannattaa käydä kurkkaamassa. Paikan noutopöytä näytti myös houkuttelevalle ja viereisessä "aitassa" oli kiva käsityömyymälä.

Kellariravintola Rustik ja kummitus

 Ehdottomasti maininnan ansaitsee myös lounaspaikkamme Mikkelin keskustassa. Bistro Vilee on erikoistunut lähellä tuotettuun ruokaan ja kolmen lajin, pöytiin tarjoiltu lounas oli kertakaikkisen maittava. Paikka on vuonna 1899 valmistuneessa, vanhassa WPK:n talossa, teatterin kanssa samassa rakennuksessa. Upeita, konstailemattomia makuja, ja paikassa oli hienosti säilytetty vanhanajan tunnelmaa. Ihan hävettää, mutta koko tämä lysti maksoi vain 25 euroa! Kyllä. Ihmettelimme asiaa tarjoilijalle ja kai se on niin, että kysyntä ja tarjonta ei välttämättä kohtaa ihan niin kuin kasvukeskuksissa. Suosittelenkin kyseistä paikkaa lämmöllä. Kesälomaretken oivallinen virkistys ja pysähdyspaikka matkalla muualle tai jopa Mikkeliin.

Vileen taivaallinen mustikkapiirakka

Kuten huomata saattaa, niin aina ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan. Kivoja, maittavia ja kokemisen arvoisia paikkoja löytyy huru mykke. Suomi on kaunis ja ystävällinen maa, harrastakaa enemmän kotimaan matkailua, niin saadaan suomi nousuun! Jes söör!