Rakkaudesta ruokaan

Tallinnan ravintolat ja kahvilat vaatii oman postauksensa. Niitä on syntynyt viime vuosina kuin sieniä hyvänä sienisyksynä. Toinen toistaan hauskempia ja kokeilemisen arvoisia paikkoja. Eipä mennä montaakaan vuotta takaperin, kun tarjontaa ei juurikaan ollut. Mutta nyt on valinnan vaikeus minne mennä, kun kaikki paikat houkuttaa. Miksi?

Eräänkin kahvilan värimaailma

Joulumarkkinoilla pörisee

Kerro, kerro pallosein

Muutama hyvä syy Tallinnassa, mistä kannattaisi Helsingin ravintolamaailman ottaa ehdottomasti mallia. Ensimmäisenä tulee tietysti hyvä ruoka. Ilman sitä ravintolat ovat hukassa. Minulla on nyt muutama ruokakokemus takana ja voin sanoa, että yksinkään niistä ei ole ollut pettymys. Pidän siitä, että ruoka on tunnistettavaa ja oikeaa syötävää. Heittäkää hittoon se molekyylipöperrys. Ihmisen pitää saada maistaa, haistaa ja purra niin, että hän tietää mitä syö.

Asetelmasti

Kyltti

Tallinnan ravintolat ovat sisustukseltaan oivaltavia, rohkeita ja hauskojakin. Tilojen viihtyvyyteen on todella panostettu, aina ruokailuvälineitä myöten. Lähes jokainen ravintola on ollut jännä sisustuksellinen elämys, aina jotain jännää jossain. Miksi meillä täällä on niin tylsää ja mitäänsanomatonta?

Palvelu on parantunut takavuosista huikeasti. Juu, joskus vielä sille sai nauraa makeasti, että Virolaiset ei tiedä palvelukulttuurista tuon taivaallista. Toista on nyt. En tiedä, kuinka he tekevät sen, mutta palvelu on tehokasta, ystävällistä ja erittäin huomioon ottavaista ilman ( huom. ilman, ) että se on paskantärkeää ja jäykkää. Mii laik.

Alkuinen lohi ja mäti

Pääruokana pihvi

Tällä kertaa kohteena oli Viron parhaaksi palkittu Ravintola Noa. Paikasta kertoo varmaan jotain, että se oli täynnä joulukuisena sunnuntai-iltana.  Juuri silloin kuin meillä täällä suomessa lähes kaikki ravintolat ja kahvilat ovat kiinni. Niin, juuri silloin kuin ihmisillä olisi aikaa ja halua nauttia niistä.  Mut joo, paikka ei tuottanut pettymystä. Ruoka oli fressiä, kikkailematonta, oikeaa ruokaa. Makumaailma kohdallaan ja sellaista mistä ihmiselle tulee hyvä ja onnellinen mieli. Ei siinä muuta tarvita. Tietysti tässä täytyy nostaa esiin myös hinta. Ruoka ja ulkona syöminen on ainakin toistaiseksi huokeampaa kuin meillä. Kai se on kustannuskysymys, mut ihan kiva, kun ei tartte maksaa itseään kipeäksi syödäkseen hyvin. Reippaasti alle satkun lähtee pitkä illallinen. Noin niin kuin fine dining.

Jälkiruoka sitruunakakku

Valoa ja tunnelmaa

Kvaak!

Ainut miinus olisi tullut siitä, että jouduimme odottamaan pääruokaa ihan liian pitkään. Mutta huomatkaa, miinus olisi tullut!? Tarjoilija pelasti tilanteen. Hän kävi kertomassa, että moka oli hänen, taimaus oli unohtunut. Hän tiedotti meitä asiasta tehokkaasti, talo tarjosi maistuvat, itsetehdyt Limoncellot ja kaikki kevyt juomat oli veloituksetta. Näinhän tämä menee. Kummasti se herne lähtee sieltä nenästä, kun osataan pyytää veri sori ja hoidetaan homma himaan. Ten points! Minä todellakin voin suositella ravintolaa. Ja hei, kesällä paikka on varmasti aivan mahtava. Meren rannalla, pois kaupungin pölyistä.

Kaupungin Joulumarkkinat ovat myös kiva lisä tunnelmaan. Tosin ihan sitä samaa joulukrääsää kuin kaikkialla muuallakin markkinoilla ja niille ei allekirjoittanut ihmeellisesti lämpene. Mutta tunnelma ja glögi oli oikeinkin rapsakka.

Ravintola muna

Hauska sisäpiha kohtaaminen

Tallinnassa kannattaa ehdottomasti kävellä silmät auki ja ihastella. Kiireetöntä kuljeskelua ympäriinsä ja saat bongata paljon hauskoja yksityiskohtia ja upeaa arkkitehtuuria. Nyt nämä muutamat vierailukerrat ovat joka kerta vahvistaneet sitä tunnetta, että täällä pitäisi saada olla pidempään. Ehkäpä jo ensi kesänä.

Tässä pari linkkiä toisen blogini Tallinna postaukseen, jos haluat vilkaista viime kesän matkakertomusta ja kuvia. Matkaelämys nro 1. Matkaelämys nro 2.