30.8.2016

Elämyksellisyyttä

Viime postauksessa alkoi syksyinen sielun ravitsemismatka ja se jatkuu nyt taidenäyttelyyn. Käytiin lauantaina Taidehallissa katsomassa Niki de Saint Phallen hurmaava näyttely. Näyttely on juuri omiaan minulle, paljon väriä, crash designii ja kreisiä hulluttelua. Oih, kuinka rakastankaan tämmöistä luovaa hulluutta ja pulleita muotoja.





Oli niin mahtava uppoutua taitelijan ajatuksiin ja näkemyksiin. Hyvän tuulen näyttely, mutta samalla myös kantaaottava. Siihen hänen ampumistaiteeseen ( tai mikä lie ) en nyt niin hirveästi ota kantaa, katselin enemmänkin näitä teoksia, toteutettuja tekniikoita ja hauskoja ideoita.




Olen itse tehnyt muutaman taulun kierrätystavarasta ja taulujani jopa myytiin pop-up näyttelyssäni viime marraskuussa ( kuuletteko tuon tyytyväisen sävyn äänessäni.) Mut joo, olisi aivan huimaa päästä tekemään, toteuttamaan jotakin tämmöistä. Vain taivas on rajana mielikuvitukselle ja luovalle hulluudelle, aah. Tarvittaisiin vain sitä aikaa, tilat tehdä ja niin no, sitä taiteellista ambitiota. No höps, ei ollut tarkoitus mainostaa itseä, vaan kertoa upeasta näyttelystä.




Se sai minut hyvälle tuulelle ja niin kuin aina, taide ravitsee sielua ja antaa tyydytystä siihen tarpeeseen. On AINA niin mukavaa nähdä ja kokea. Eikä mikään kokemus mene hukkaan, olkoonkin hyvä tai huono. Kunhan on.




Suosittelen todella lämpimästi piipahtamista näyttelyssä, joka on auki aina 20.11 asti. En ole nettiä googlannut, mikähän voisi olla Niki de Saint Phallen taiteen lajin muoto? Tai onks sillä nyt niin väliä, oli mikä oli. Hauska ja aistillinen joka tapauksessa. Menkää toverit aistimaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun jätit jälkesi!