Kohtaamisia Kiasmassa

Elämysmatka jatkui sunnuntaina Kiasmaan. Huomaatteko, kuinka aktiivinen ja taidenälkäinen olenkaan ollut. Kesän viettää mökin pöpelikössä ilman taiteen tuomaa rikastusta, niin kovasti jo haluaa nähdä ja kokea kaikkea. Tosin mökillä on se luonnon oma vaihtuva taidenäyttely, jota ei koskaan kyllästy mölläämään. Tai siis kyllästyy. Liika on liikaa kaikkea ja vaihtelu virkistää.

Kiasma on aina tunteita herättävä. Välillä mennään niin alta lipan ja ihan kaikkea modernia taidetta en valitettavasti ymmärrä. Nytkin olin varautunut kohtamaan oksennuksen, mutta sainkin iloisesti yllättyä. Kaksi hyvän tuulen ja mielen kokoelmaa.

Ernesto Neton voisiko sanoa käsityö/virkkausnäyttely oli hurmaavasti pehmeä. Isot tilataideteokset houkuttelivat ihmisiä kokemaan ja elämään niitä. Millähän tekniikalla duunit on tehty, jos koukulla, niin iso pitää olla virkkuukoukun. Ehkä se oli joku kudontamenetelmä käsin. Enihau, tuollainen taide on helposti lähestyttävää ja siitä tuli jotenkin turvallinen olo. Värimaailma sai sykkeeni nousemaan ja nautin siitä suunnattomasti. Vielä kerkeää katsomaan, näyttely päättyy 4.9.

Toinen ilokas hulluttelu oli Korealaisen Choi Jeona Hwa värikylläinen näyttely. Voi että, tästä tuli kyllä hauska fiilis ja taas kerran, rakastuin reippaasti värimaailmaan ja idearikkaaseen toteutukseen. Kaikesta saa ja voi tehdä taidetta, kun sen oikein oivaltaa. Ja mikä parasta, kierrätys kunniaan. Oli hauska nähdä, kun eräs pikkuinen taideasiantuntija ( juuri kävelemään oppinut lapsukainen ) kiljahteli riemuissaan taideteoksen keskellä ja sai huomata, että hän oli hyvin vaikuttunut värimaailmasta ja siitä, että taideteoksen sisään pääsi kävelemään. Kaikki ilo irti siitä! Eiks se ole vähän niin, että ei taiteen tarvitse olla niin kauheen vakavaa, kyllä sen tehtävä on myös tuottaa iloa ja onnellisuutta ja olla silti vakavasti otettavaa taidetta. Ten points, suosittelen lämpimästi. Näyttely Kiasmassa 18.9 asti.

Kiasman omassa kokoelmassa oli myös hyvin oivaltavia teoksia. Tätä vähän pelkäsin, tuleeko sieltä verta ja virtsaa tai pahimmillaan jotakin törkyturpaa. En tykkää sellaisesta rumasta, olen silleen kaunosieluinen. Huoli oli aiheeton, ihastelin teoksia joiden eteen piti pysähtyä pidemmäksikin aikaa ihmettelemään. Näyttely tarjosi kaikille aisteille jotakin, siitä olisi voinut olla joku maininta, sillä tila missä käytiin hajuaistin kimppuun laukaisi minulle, hajuste yliherkälle, pienoisen päänsäryn. Taide siis todella teki vaikutuksen.

Minusta Kiasma jo itsessään on taideteos. Portaikot, kaiteet, kaarevat seinät ja katot ovat joka kerta yhtä komeita. Siis komeita, ei kauniita. Jylhää ja veistoksellisia jopa. Tehkää sunnuntain päiväretki moderniin taiteeseen. Tämän hetkiset näyttelyt antavat paljon. Kiitos.