Joulun toivotus

Joulu tulla jollottaa, ja tänä vuonna lähden sitä karkuun. Enimmäkseen haetaan valohoitoa ja joulu hoituu siinä samalla. Mutta sitä ennen Lemon Deco haluaa toivottaa kaikille lukijoille:



TORTTUISAA JOULUA

                  JA


HULVATONTA UUTTA VUOTTA 2016!!!

Varokaa, tontut kurkkii nurkissa...

Arvonta suoritettu

Joulun odotus on kutkuttava. Olkoonkin maisema harmaa, mutta ilmapiirissä on silti joulun taikaa. Onko se sitä, että tietää pääsevänsä jouluherkkujen ääreen ja loppuvuoden rutistus kääntyy pieneen lomaan. Tarvitaanko joulutunnelmaan valkoinen maa vai tuleeko se sisäisesti? Toki, täytyy myöntää, että ihan ei ole jouluisin maisema ja se tunnelma on nyt löydettävä jostain muusta.

Lemon Deco suuntaa joulun ja uudenvuoden viettoon Espanjaan. Siinä on minulle joulun taikaa ja jännittävää kutkutusta. Vielä pyristellään muutama päivä ja sitten nautitaan ansaittu loma. Tällä hetkellä eniten odotan valoa ja sen voimaannuttavaa vaikutusta.

Syksyn setti

Hehkua pussilakanassa

Pullea puolukka tyynyliinassa

Kotosalla näyttelyn vuodevaatesettin arvonta on suoritettu. Tällä kertaa onnetar suosi Seija Milania Porista. Paljon onnea voittajalle ja kauniita unia. Hänen suosikki oli syksyn värikäs setti. Siinä pussilakana on kuvattu Espoossa, eräs hirvittävän kaunis, kuulakas, pikkuisesti pakkasaamu. Muistan vieläkin sen hetken. Ilma oli raikas ja värit oli auringonpaisteessa hehkuvat. Tyynyliina on kuvattu meidän mökillä tänä syksynä. Jos oikein ollaan tarkkoja, niin poimin metsästä puolukanvarpuja ja kuvasin ne makrolla saunan pukuhuoneen ikkunan alla. Söinkö puolukat kuvauksen jälkeen, sitä tarina ei kerro.

Uuteen elämään valmistumassa

Tällä viikolla olen valmistellut valaisimia Matkamessuille. Lemon Deco suunnittelee Pink Island osaston ja valaisimet tulee sinne teemalla rainbow. Löysin hehkuvaa silkkinauhaa ja se toimiikin yllättävän hyvin varjostimissa. Tuskin maltan odottaa, kuinka nauha toimii, kun valaisimeen saadaan valot. Hehkuuko vallan? Valaisimet ovat niitä vanhoja löytyjä, joille Lemon Deco antaa uuden elämän.

Joulu siis tulla jollottaa ja se on vääjäämättömästi edessä. Lemon Decon joululahja kaikille lukijoille on 10% alennus verkkokaupan tuotteista. Tarjous on voimassa 24.12 asti. Kodin tekstiilit eivät  kerkeä enää jouluksi, mutta vuodevaatteissa se saattaisi onnistua. Alennuksen saat, kun syötät Koodi kohtaan tiedon LEMONDECO ALE.

Art of London

Lontoon kulttuuri- ja kulinaristinen anti on pohjaton. Joka kulmalla on teatteria, museoo ja toinen toistaan kiinnostavampia ravintoloita, pubeista nyt puhumattakaan. Eikä Lontoossa voi käydä, jos ei antaumuksella nauti tästä upeasta tarjonnasta. Jo itse kaupunki on suuri museo tai taidenäyttely, eikä nähtävyyksistäkään ole pulaa. Mutta en esittele niitä nyt, koska ne olen käynyt läpi jo aikaisimmilla kerroillani Lontoossa.

Modernisti kallellaan on hän

Design

Plenninki

Tällä kertaa käytiin museoissa. Pari museokäyntiä riittää pitkälle viikonlopulle, sillä kaikkea muutakin kivaa pitää nähdä. Ensimmäinen kohde oli designmuseo lähellä tower bridge siltaa. Mitähän mun pitäisi tästä sanoa? Olin odottanut enemmän. Ajattelin, että paikka on täynnä designhuonekaluja ym. ja siksi minulle juuri niin kiinnostava. Eipä ollut. Yläkerrassa jotakin kiinnostavaa muotoilua, yksi penkki ja vähän muotia. Tulevaisuuden BMW (vai liekkö jo tätä päivää) oli toki kuvaamisen arvoinen kohde. Yksi osasto oli kokonaan varattu pyörille. Toinen toistaan ihmeellisempiä vekottimia, mutta ne ei valitettavasti pahemmin kiinnostanut. Museo oli minulle pettymys, mutta voin syytää itseäni. Olisi pitänyt tutustua kohteeseen tarkemmin ennakkoon.

Faijan BMW

Penkki ja kuosi

Tätillä on iso hattu

Toinen kohde modernintaiteen museo Tate oli jo itse rakennuksena näkemisen arvoinen. Hillitön tehdashalli ja tarjontaa niin, että pikku pää meni pyörälle. Museo on maksuton, mutta "erikoisnäyttelyt" ovat maksullisia. Meillä ajan puutteen vuoksi ne jäi näkemättä ja tyydyttiin ilmaiseen tarjontaan.

Tämä on taidetta

Tämäkin vielä

Kakkapökäle taidetta

Mitäs mieltä olen modernista taiteesta? Kauneus on katsojan silmissä ja jokaisella on oma näkemyksensä. En tiedä, minua alkaa aina oikein kismittää, kun taide-elämykset ovat elottomia ja ne eivät mielestäni ole edes taidetta. Oli niin rumaa värimaailmaakin, että voin jo pahoin. Voi olla, että olen vain niin tollo, että en tajua, mutta ihmettelen kyllä, miten sitä kaikea voi kutsua taiteeksi. Okei, taiteen tehtävä on puhutella ja näinhän se puhuttelee. Minuakin näköjään. Pitäisi varmasti vain yrittää ymmärtää, eikä tämmöistä saisi ääneen sanoa. Mutta sanon.

Hetkinen

Jännä

Niin?

Taidetta(ko)

Oli Tatessa muutamia puhuttelevia, niitä missä silmä ja sielu lepäsi töitäkin. Osa hyvinkin jänniä. Olenko vain niin vanhanaikainen, että mun mielestä taiteen tehtävä on tuottaa mielihyvää ja kauneutta. Elämyksiä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Toiset tykkää ja toiset ei. Semmoista on taide.

Kenkänäyttely

Kohta jytisee

Covent Cardenissa törmättiin yksi ilta hauskaan kenkänäyttelyyn. Se oli kaunis elämys. Huikeita muotiluomuksia esillä kiinnostavalla tavalla. Hmmmm, olenkohan jotenkin pinnallinen, kun en ymmärrä oikeaa taidetta, mutta kengät saa minut nauttimaan ja hymyilemään.

Tredwell`s

Indico joulukuusi

Matkan musikaalianti oli tällä kertaa Stomp jytinä. Piskuinen ja vanha teatteri sai taas historian havisemaan ja saatoin kuvitella itse shakespearen lavalle. Musikaali oli hauska, yllätyksellinen ja äänielämyksiä tarjoava. Loppukliimaksin tuhti jytinä oli mun korville liikaa ja piti laittaa sormet korviin, mutta ihanasti pauke tuntui koko kehossa. Suosittelen.

Lontoon ravintolatarjonta on uskomaton! Tällä kertaa mentiin vapaasti seikkaillen, eikä meillä ollut pöytävarauksia. Aika hyvin pääsee illallistamaan, jos ei ole pakko mennä siihen pahimpaan ryysäykseen. Aikainen tai myöhäinen illallinen onnistuu näköjään ilman varauksia. Se mihin kiinnitin huomioo, niin ravintolat ovat lähes poikkeuksetta täynnä ja peräti niin, että ihmiset jonottivat ruokaravintolaan. Se tuntuu vieraalle, mutta maassa maan tavalla.

En tee mitään ruokapostauksia, joten kuvia annoksista ei ole. Torstain illallispaikaksi tarjoutui Sohossa Bill`s trendimesta. Kiva paikka, mutta mun makuun liian meluisa ja ruoka oli tyydyttävää tasoa. Ei mitään fine dinig, mutta ihan jees. Perjantain Tredwell`s  Covent Cardenissa oli palvelultaan ja sisustukseltaan herkullinen, eikä ruuassakaan ollut moitteen sijaa. Lauantai-illan Indico oli sit jo paremman luokan illallismesta, ison hotellin yhteydessä.  Ravintolassa syöminen on samaa hintatasoa kuin meillä. Varmasti löytyy edukkaampiakin paikkoja, mutta se on se hetki päivästä, kun olet koko päivän ollut jaloillasi ja sun tekee mieli istumaan ja levähtämään rauhassa. Siinä ei enää jaksa muutaman euron perässä rampata. Suuri ihastukseni on tietenkin Lontoon pubit. Sitä ei vain voi lakata ihmettelemästä, kuinka ne voikaan olla niin täynnä! Joka ikinen päivä, sen muutaman tunnin töiden jälkeen. Olutta menee ja tunnelma on katossa. Hetken voisi jo luulla, että englantilaisilla on paha alkoholiongelma. Mut onko siinä oikeasti moitteen sijaa? Nautitaan tuoppi tahi kaks, puretaan sydäntä ja tavataan ystäviä. Ei huono.

Kiitos London, oli taas mahtava reissu, eikä varmasti jää viimeiseksi!

No johan nyt on markkinat!

Takaisin Lontooseen. Kaiken maailman markkinat ovat lontoon värikkäintä ja hauskinta tarjontaa. Markkinat voi olla hieman harhaanjohtava nimitys, sillä niissä ei ole tarjolla pelkästään rojua ja rihkamaa, vaan anti ja tuotevalikoima on hyvinkin hurmaavaa. Niissä todellakin kannattaa piipahtaa, siellä on varmasti jokaiselle jotakin. Suurin osa alueista on katettuja, täydenpalvelun ja rennon fiiliksen mestoja. Niissä on mielenkiintoista kierrellä, vaikka ei mitään ostaisikaan ja ruokatarjonta on kansainvälistä ja hyvinkin pikanttia.

Apple Market

Kelloviehkeys Apple Market

Ihmisiä markkinoilla riittää. Tungos voi olla väsyttävä, mutta sekin on suhtautumiskysymys. Kannattaa varata reilusti aikaa ja innostunutta mieltä, niin markkinoilla voi tehdä löytöjä. Välillä kannattaa istahtaa oluelle tai nauttia kevyttä kenttälounasta, tarjontaa on todella yllinkyllin.

En voi edes alkaa erittelemään mitä kaikkea on tarjolla, koska kaikkea on tarjolla. Käytiin kolmet erilaiset markkinat ja kaikissa on oma stailinsa. Apple Market Covent Cardenissa on hienostuneempi, enemmänkin käsityöläisten ja kaiken paikallisen tarjonnan paratiisi. Niin no joo, kuten sanoin, on vaikea eritellä tarjontaa. Sieltäkin löytyi mm. muumishoppi.

Borough Market

Glögii

Vegee

Borough Market London Bridge aseman vieressä on jo atmosfääriltään hyvin hurmaava ja kokemisen arvoinen paikka. Nämä markkinat ovat enemmänkin kulinaristin mekka. Aivan ihana hulina ja olisi tehnyt mieli syödä vähän joka kojusta. Tuotteet ovat kauniisti esillä ja taas kerran, tarjonta oli hämmästyttävän monipuolinen. Kieltämättä vertailu meidän paikalliseen torimyyntiin kävi mielessä, mutta se pitää muistaa, että lontoossa on sitä kadun tallaajaa pikkasen enemmän kuin meillä. Siksi tarjonta ja kulutus ovat aivan toista luokkaa. Mutta se täytyy kyllä sanoa, että esillepanossa, tarjonnan runsaudessa ja houkuttelevuudessa olisi meillä opittavaa.

Camden

Missä Lissu

Taloni julkisivu

Ehdoton suosikkini oli Camden Townin Camden Market. Se värikylläisyys ja tarjonta saa paatuneimmankin shoppaajan lumoutumaan. Sopivassa suhteessa vintagea, uutta ja ihmeellistä ja taas kerran, ihan kaikkea. Löysin mm. aivan ihanan vintage sisustusliikkeen. Olisin voinut ostaa sieltä lähes kaiken. Ikäväkseni siellä ei saanut kuvata, mutta voin kertoa, että erittäin mielenkiintoisia mm. valaisimia oli tarjolla.

Talotaidetta

Osta kenkä, osta kaksi

Dark soul

Camden Market on myös paikallisten suosiossa. Joo, sen huomasi, sillä kävijämäärä oli huikea. Kuulin, että nämä markkinat ovat myös sellainen "näyttäytymispaikka." Kaiken näköistä viheltäjää oli tullut näytille ja varsinkin punkkarit olivat upeita. Paikka on vanhassa hevossairaalassa ja atmosfääri täälläkin ihasteltava.

Böö

Lähettiin markkinoille

Kallo pää

Tarjolla on tietysti myös sitä jonniin joutavaa rihkamaa, mutta tein kyllä vaatelöytöjäkin. Siellä niin jossakin kulmalla oli aivan mahtava unisexliike ( metalrooster, ) josta olisin voinut ostaa vaikka kaikki. Sattui meikeläisen tyyliin ja heillä on onneksi nettimyynti. En voinut myös ohittaa lukuisia vain miehille tarkoitettuja vaateliikkeitä. Sieltä lähti mukaan villaliivi ja perityypillinen englantilainen lippalakki. Kyllä, herraskaista stailii.

Jihaa!

Teknookin

Valaisin poikineen

Markkinoille kannattaa varata aikaa ja niin kuin tiedämme, niin lontoon välimatkat ottavat oman aikansa. Eli jos ajattelisit, että pidät yhden markkinapäivän ja aiot kiertää kaikki nämä kolme yhden päivän aikana, niin se kannattaa unohtaa. Too much. Me kävimme päivä per markkinat ja siihen yhdistettiin taas joku kultturinautinto. Hyvä kombo ja niistä sitten enemmän seuraavassa lontoopostauksessa.

I love London

Kotona ollaan! Pikku matka Lontooseen oli virkistävä tuulahdus ja kaupunkina se on ehdottomasti yksi suosikeistani. En voisi kuvitella asuvani siellä, mutta siellä on aina antoisaa käydä. Ja tällä kertaa sääkin oli suhteellisen suosiollinen eli vettä ei satanut häiritsevästi koko aikaa.

Kulmilla

Petteri hopeakuono

My name is Bond. James Bond.

Kolme päivässä nähtiin ja koettiin paljon. Meidän rytmi näyttää olevan se, että liikenteeseen lähdetään aamusta ( ei toki kukon laulun aikaan ) ja illalla tullaan takas. Jalat huuti kyllä hoosiannaa, eikä unta tarvinnut paljon houkutella. Biletys ja illalla pubissa roikkuminen ei ole meidän juttu, eikä sitä oikein jaksa, kun päivän rampaa edes takas. Jokainen tietää, että Lontoossa välimatkat vie aikaa ja energiaa, eikä sinne hotelliin ole aina ihan yksinkertaista piipahtaa levolle.

Pakollinen

Toimii tai sitten ei

Alla sateenkaaren

Mulle tärkeintä matkoilla on se ihmisten ja uusien paikkojen näkeminen. Möllötellä vain ja istua kahvilassa, tai tässä tapauksessa käydä erilaisilla markkinoilla ( käytiin kolmetkin sellaiset katsomassa.) Töitäkin tehtiin, meillä oli sovittuna palaveri koskien mahdollista pop-up tapahtumaa Lontoossa. Siitä sitten myöhemmin lisää. Ja erityisen ihanaa Lontoossa on aistia se historian havina, sekä ihastella ja ihmetellä vanhaa arkkitehtuuria. Unohtamatta tietysti muodin tuulahduksia, on aina kiva katsoa, mikä on pinnalla. Tosin, emme ole enää niin takapajulassa, etteikö uudet muotivirtaukset näkyisi meidänkin katukuvassa. Mutta värikästä sakkiahan siellä on ja joukkoon mahtuu monenlaista viheltäjää.

Hupsista heijaa

Kello viiden tee

Menee vielä tovi

Käytiin design-museossa, modernintaiteen Tate-museossa ja Stomp-musikaalissa. Syötiin hyvin, ehkä vähän liikaakin, niin kuin aina lomalla. Istuttiin pubeissa olusella, ja nautittiin afternoontea paikalliseen tyyliin. Kierrettiin isoja markkinoita (ne on kivoja,) shoppailtiinkin vähän. En ollut ajatellut ostaa mitään, mutta eihän Lontoota voi ohittaa ilman ostoksia.

Uutta ja vanhaa

Akkunalla

No se

Rannalla tai siis joella

Mahottoman mukava reissu. Aika meni liian nopeaan ja Lontoosta jää sellainen tunne, että jotain hyvin tärkeää jäi näkemättä ja kokematta, mutta siksipä sinne voikin mennä aina uudestaan. Perinteisiä nähtävyyksiä ei tällä kertaa käyty, koska ne on jo nähty. Teen postauksia eri kohteista tarkemmin, niin ei tule kaikki yhteen postaukseen. Jaksatte lukea. Ainut matkustelumiinus tulee hintatasosta. Sitä on jotenkin tottunut siihen, että matkoilla kaikki on edullisempaa kuin täällä meillä. Lontoo on samoissa hinnoissa ellei peräti jopa kalliimpi. Okei, varmasti löytyy edullisiakin vaihtoehtoja, mutta lomalla ei juosta tarjousten perässä. Matkojen antia ei voi mitata rahassa. Niistä saa kuitenkin niin paljon voimaa ja jaksamista arkeen. Mä niin tykkään matkustaa.