7.12.2016

Tunnelmia Tuomaan markkinoilta

Samalla reissulla, kun käytiin moikkaamassa Saaraa, piipahdettiin myös Tuomaan markkinoilla. Ovat silleen perinteiset, että siellä on aina kiva käydä. Varsinkin nykyään, kun ovat siirtyneet Senaatin torille, on tilaa ja tunnelmaa.

Nuorta lempeä

SAARA!

Pukin konttiin

Puiset pikku mökit ovat kivat ja monikin myyjä oli panostanut myyntikojunsa sisustukseen. Hyvä, hyvä. Tarjonta laidasta laitaan, kotimaista käsityötä ja sitä sun tätä, sekä ruoka tarjonta hienosti järjestetty. Meitä odotti kotona illan ateria, joten ruokailu ja glögitkin jäi tällä kertaa.

Bääääh!

Ei markkinoita ilman kalakukkoa

Ulkovalo

Joulumusat soi, glögi tuoksui ja pikku pakkanen teki kivasti tunnelmaa. Joulupukkia tonttuineen en nähnyt, onko näin, että hän ei vuoden kiireisimpänä aikana paikalle kerkeä. Toivottavasti on paikalla edes viikonloppuisin. Se olisi hyvää mainosta markkinoille ja pukille itselleen. Sikäli mikäli, hän nyt markkinointia kaipaisi.

Tuikkii

Hauskan hatun myyjä

Tonttuna tonttujen joukossa

Jouluisiin valoihin panostaisin vieläkin enemmän ja rohkeesti. Eletään vuoden pimeintä aikaa ja valon tuiketta ei ole koskaan liikaa. Valoa ja väriä, kiitos. Parit porotkin olisi voinut olla paikalla ilostuttamassa, vai menisikö se jo eläinrääkkäyksen piikkiin. Eivät olisi kotonaan stadin melskeessä. Vai olisiko olemassa stadilaisia poroja. Jaa, moista en tiedä.

Vähän täytyy miettiä

Kynttilöitä

Hillo ja mehumakuja

Puitteet ja paikka hyvä. Näistä Tuomaan markkinoista voisi tehdä Pohjolan ellei peräti Euroopan kuulut. Suomi on joulun ja joulunpukin maa, kyllähän meillä pitäisi olla maailman parhaat joulumarkkinat.

7.11.2016

Kotiseuturakkautta

Pikainen visiitti kotikaupunkiini Kuopioon. Talvi oli saapunut sinnekin ja lumipeite koristi kauniisti tienoon. Kuinka muutaman asteen pakkanen voikaan tuntua niin kylmälle. Ensimmäiset pakkaset tuntuvat aina kylmemmälle mitä ovatkaan ja ihminen tottuu. Tammikuun parikyt ei sit enää tunnu miltään.

Hotellihuoneen seinätaidetta

Kohteessa tuplavalo

Renkun kulmilla

Valo yössä


Yövyttiin tällä kertaa Väinölänniemen Scandicissa. Se on täysin rempattu muutama vuosi sitten ja on oikein siisti ja kiva hotelli. Ei aivan keskustassa, mutta upeissa rantamaisemissa Kallaveden äärellä. Eikä kävelymatka keskustaan ole ylivoimainen, päinvastoin. Vanhaa puutaloa ja rakennusta, Tuomiokirkon ohi citiin on vain kaunista katsottavaa. Minulle myös paljon muistoja.

Yks kauneimpia kirkkoja

Pyhät varjot

Hallin seinällä kurnuttaa


Tällä kertaa emme kerenneet leikkiä turistia. Iltainen kävely kaupungin poikki ja illallinen Kellariravintola Rustikissa. Tämä oli jo toinen kerta ko. ravitsemusliikkeessä ja tyytyväisiä saimme olla tälläkin kertaa. Mahtavia makuja, hyvää palvelua ja hintalaatusuhde kohdallaan. Paikan lista on uusiutunut nyt syksyllä ja se keskittyy lähinnä lihaan ja syömäni karitsankare vei kyllä kielen persiiseen. Jos saan sanoa ja savolainenhan sanoo...

Tervetuloa!

Ravitsemusliikkeen valot

Rauha

Tunnelmaa


Erityisesti minua kiinnostaa ravintolan interiööri. Kuopion kauppahallin kellariin rakennettu ravintola on hienosti toteutettu vanhaa kunnioittaen. Minusta siellä on erityinen, hyvä tunnelma. Kerrotaan myös, että paikalla on omat kummituksensa ja sen jotenkin aistii kyllä. Vanhat tiiliseinät ja holvit luo omat mielenkiintoiset valot ja varjot. Tunnelmaa on mietitty ja erityisesti pidän siitä, että paikkaa ei ole ahdettu täyteen pöytiä ja näin jää se ruokarauha ilman, että pitää itse kuiskailla tai kuunnella naapuripöydän jorinoita. Jos olette menossa Kuopioon, niin voin lämpimästi suositella.

Viinistä valoksi

Yksityiskohtia

Alla vanhan holvin

Ravintola tarjos Siskotytön source


Tälläkään kertaa kotikaupunki ei tuottanut pettymystä. Nykyään vieraillessani mietin, millaista olisi asua siellä. Kotiseuturakkautta pahimmillaan parhaimmillaan. Ja kaikki muistot ovat suloisia vain...

24.10.2016

Yayoi Kusaman näyttely

Kävin viikonloppuna Japanilaisen taitelija Yayoi Kusaman näyttelyssä Helsingin Taidemuseossa. Kertakaikkisen upea ja vaikuttava näyttely. Hullutteleva värikylläisyys, nerokkaaseen pilkun ja viivan  viettelevään käyttöön on helppo ihastua. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten upeaa jälkeä periaatteessa niinkin yksinkertaisella idealla voi saada. Enkä nyt tarkoita yksinkertaisella yksinkertaista. Tarkoitan taidetta ja omalaatuista näkemystä, sekä antaumuksellisuutta.






Minulle tuli tunne, että joku "korkeampi" ohjailee hänen näkemyksiään. Kertomuksista päätellen, taide vie taitelijaa kuin märkää rättiä ja siks just niin ihanaa. Katsoin joku aika sitten töllöttimestä tulleen dokkarin, joka vähintäänkin oli erittäin mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, että en tiennyt Kusamasta höykäsenpöläystä aiemmin. Mutta nyt tiedän ja olen kybällä fani.






Yayoi on erikoinen ihminen. Hurmaava ja työteliäs. Rouva huitelee jo yli kasikympin ja maalaa vielä täyttä sielua. Aika huikeeta. Hän on asustellut psykiatrisen sairaalan osastolla jo rapiat neljäkymmentävuotta. Se on hänen koti, siellä on rauha ja hyvä olla. Rahaa on varmasti kuin rosvopääliköllä, mutta ei kaipaa omaa kotia. Osakaan on tulossa kokonainen museo, omistettu pelkästään hänen taiteelle. Jotain kertoo varmasti myös se, että Louis Vuitton on tehnyt yhteistyötä taitelijan kanssa ja pilkuista on tehty oma mallisto. Aika hauskaa. Ja kallista.






Erilaiset tilat ja niiden näkymät ja tunnelmat olivat huikeita. Katosin mikämikä maahan ja hetken olin joku muu jossakin muualla. Aika hyvin taiteelta. Tai sitähän se parhaimmillaan on, unohdusta ja unelmointia. Rakastan värejä ja varsinkin näin taidokasta värien käyttöä. Tuli se tuttu tunne, että olisi ihan pakko päästä rätkimään väriä kankaalle tai johonkin tai jotain. Sain minäkin osallistua, alakerrassa oli osallistuva taidehuone. Sait itselle värillisen tarrapilkun ja sait taiteilla sillä liimaamalla pilkun valitsemaasi kohtaan muutoin täysin valkoisessa huoneessa. Hauska idea ja hetken tunsin olevani osa jotakin suurta.






Sunnuntai oli tietysti kansan täyttämä näyttelypäivä ja se hieman rasitti. Suosittelen näyttelyä ehdottomasti ja jos on mahdollista, menkää arkena päivällä ja kadotkaa hetkeksi pilkkuihin, palloihin, väriin ja taiteeseen. Upea kokonaisuus.

14.10.2016

Ron Mueck näyttely

Tampereen reissun pääasiallinen kohde oli Ron Mueckin näyttely Sara Hildenin taidemuseossa. Olin törmännyt ko. taiteilijan teoksiin mediassa ja halusin ehdottomasti nähdä sen livenä. Näyttely on kuulemma yksi suosituimmista näyttelyistä miesmuistiin. Enkä ihmettele. Hämmentävä, ihmeteltävä ja niin aito.




Ron Mueck tunnetaan hyperrealistisista, niin elävän tuntuisista veistoksistaan. Isoja, pieniä ihmisiä kaiken moisia, pysähtyneenä johonkin tunnelmaan tai hetkeen. Minulle tuli näyttelyssä hieman "tirkistelyfiilis," sillä teokset ovat todellakin niin aidon oloisia ja niitä olisi tehnyt mieli kovasti koskettaa. Onneks näyttelyyn oli laitettu myös pieni pala taidetta, jota sai koskettaa ja näin sai myös tunteen teoksesta.




Pienet yksityiskohdat oli tehty millimetrin tarkkuudella ja ne sai teokset elämään ja tuntumaan todelta. Ihokarvat, huokoset, kynsien pienet lohkeamat ja ihon värin muutokset sai veistokset elämään ja hengittämään. Hurja tunne! Mietin sitä työtuntien määrä, mitä teoksiin oli käytetty ja täytyy kyllä ihailla tekotapaa ja sen työteliäisyyttä. Ensimmäistä kertaa elämässä tuli tunne, että olisi ihmisnäyttelyssä, katsomassa lajitovereitaan. Snadisti spuugi tunne. Tai onks tuolla nyt mitään eroa, jos ajatellaan missitissifitnesskisoja ym. Nämä taideteokset ei kuitenkaan olleet elossa. Siinä se ero, heh.




Meinasin pökrätä synnyttäneen naisen kohdalla. Se oli aika hurja. Onneks verellä ja muilla eritteillä ei oltu lähdetty liikaa prassailee, se olisi ollut jo tuu mats. Koskettavin teoksista oli huopaan kääriytynyt, kyyryssä oleva mies. Teoksen kasvoissa oli jotakin koskettavaa ja niihin oli hienosti vangittu tunnetila.




Vielä kerkeää katsomaan. Muistaakseni näyttely päättyy 16.10. Suosittelen lämpimästi, erittäin kokemisen arvoinen. Esillä kymmenen duunia, video ja valokuvanäyttely teosten tekemisestä.