24.6.2016

Jussia juhlimaan

LEMON DECO TOIVOTTAA HURMAAVAN HELLÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE! SAVUKALAA JA UUTTA POTTUA, MANSIKKAKAKKUA JA KUPLIVAA. 
ELÄMÄ ON NAUTINTO!


13.6.2016

Terden uusi ilme, kukkasin

Mökillä pitää ajoittain uusia kodintekstiilejä. Ovat kovassa käytössä ja minusta on hauskaa saada uutta ilmettä. Jos nyt ei ihan joka kesä, niin melkein joka toinen, hurautan ostaa uudet istuin päälliset, torkkupeitot ja tabletit. Tulee kerralla uutta ilmettä terdelle, joka tietysti näin kesäaikaan on se paikka missä ollaan hela tiiden.


Erilaisten kuosien yhdistäminen tuo mielenkiintoa
Tästä vaihtuvuudesta johtuen, en halua myöskään sijoittaa suurensuuria summia ostoksiini. Täytyy myöntää, että Karjaa on aika haasteellinen paikka löytää kivoja kesäjuttuja, mutta tällä kertaa minut pelasti paikallinen Jyski. Valikoima runsas, eikä nämäkään löydökset olleet hinnalla pilattu. Kestävyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta se ei ole minulle ostokriteerinä ykkönen. Kunhan yhden kesän kestää tai kaksi.


Ilta serviisissä
Tänä kesänä valitsin poikkeuksellisesti mustaa ja harmaata. Yleensä suosin mökillä reippaita, raikkaita värejä. Luonto puskee tällä hetkellä niin paljon coloria, että maltillisempi värimaailma on jopa rauhoittava. Värinä myös siitä hyvä, ettei kaikki tahrat ja sotkut näy niin hyvin. Mökillä tahtoo juomat ja muut läikkyä liinoille, hih.




Kesäkukatkin on laitettu. Ilman niitä pihapiiri tuntuu orvolle. Meille jo perinteiset pelargoniat ja samettiruusut. Kestävät parhaiten, nimimerkillä kokemusta on. Ei meillä ole kuin yksi kukkapenkki ja pieni ryytimaa. Tontti on kuivaa kallio männikköä ja siten aika haastava. Ruukkuihin laitan, koska kukkia on pakko olla. Eihän se kesä muutoin tunnu kesälle. Tänä vuonna löysin kauniin fuksian vai onks toi nyt aniliinin punaisia pelargonioita. Hehkuva väri, jykevä. Parhaat kukat meillä päin on Inkoon Hagalandetissa.

Hekumallinen väri
Nyt saa mun puolesta kesä ja kaikki sen ihanat juhlat tulla! Alaterden voisi vielä stailata, mut sinne voisi etsiä kätköistä jotain aikaisemmilta kesiltä. Vähän aikaa poissa, on uusi tuleminen. Kierrätystä, sitäkin täytyy toki harjoittaa.

2.6.2016

Keittiö ikävää

Neljä vuotta vanha keittiöni on kestänyt hyvin aikaa. Ai, miksikö tämmöisiä pohdiskelen? Ollaan parisuhteessa edetty sille tasolle, että saman katon alle muuttaminen on väistämätöntä. Sehän on tavallaan onnellinen asia, mutta minä olen sitä sorttimenttiä, joka kiintyy asuntoihinsa ja niistä luopuminen on vaikeaa. Tässä tapauksessa keittiöstä luopuminen saattaa tuottaa ikävän tunteita. Okei, ei ne kestä kuin hetken. Uusi ja ihmeellinen saa unohtamaan vanhan.

Vanha keittiö
Olen ollut suunnittelemaani keittiöön tyytyväinen. Erityisesti välitilan kirkas keltainen saa minut motivoituneeksi jokainen aamu. Sellainen herättävä piriste. Muistan kuinka mietin, että kuinkahan käy maalatun välitilan kanssa? Onko se vuoden jälkeen kirjavanaan pastakastiketta tai joulukinkun rasvaista lientä? Ei ole ollut ja pinta on yhä edelleen katseen kestävän puhdas. Helppo hoitoinenkin se on, pyyhkäisy rätillä riittää. Mietin myös, että mahdanko kyllästyä keltaiseen, mutta sitäkään en ole huomannut. Sujuvasti on yhteiselomme sujunut.

Kaikki läks lattia jäi
Ajattomuus tulee varmaan yksinkertaisuudesta. Valkoiset, tyyliltään linjakkaat pinnat kestävät hyvin aikaa. Erityisen ihastunut olen intergroituihin kodinkoneisiin ja säilytystilaan niin, että kaikki pienet keittiökoneet ovat kaapeissa ja laatikoissa. En tykkää, että pöydät ovat täynnä tavaraa. Silloin siivous sujuu näppärästi ja keittiö on helppo pitää puhtaana.

Rempan jälkeen, vasemmalla aamiaispöytäni

Muutettuani neljä vuotta sitten, vanha keittiö räjäytettiin atomeiksi ja lähdettiin puhtaalta pöydältä. Sehän on oivallisen herkullinen tilanne. Tekisinkö jotakin toisin? En varmaankaan. Olen ollut erityisen ihastunut induktiolieteen ( en enää vaihda, ) mustaan altaaseen ( joka on myös ollut helppo hoitaa, ) graniittilattiaan ( se oli ainut mikä jätettiin ) ja pöytätasoon piilotettuun pistorasiamoduuliin.

Keittiö on ollut mun näköinen ja sehän on kodin sydän. Erityisesti voin myös suositella, keittiön välitilan maalausta niille, jotka sitä miettii. Eikä siihen edes tarvita mitään lasia suojaksi. Kunhan maali on vedenkestävä ja pestävä ja muistaa pyyhkäistä ne pastasoosit samantien, eikä jätä pintaan lillumaan.

Uusi, nyt jo vanha

Induktioliesi ja musta allas sopii hyvin yhteen

Etsimme uutta kotia kuumeisesti. Ajatuksissani siintää jo uusi kyökki. Millainen, pitääkö rempata vai löytyykö oman oloinen? Tuskin ja toisaalta, taas kerran, remonttia tiedossa. Ne on aina hyvin kaksjakoisia asioita. Hermoja raastavaa, mutta samalla on mahtavaa päästä taas uuden kimppuun. Minä, joka en kauheasti puupinnoille lämpene, olen alkanut haaveilemaan puupintaisesta keittiöstä. Mitä tulee välitilaan, jotakin raffia vai kenties kuvaa. Huh, jotenkin tuntuu, että vaihtoehtoja on enemmän kuin neljä vuotta sitten. Vai onko vain niin, että tieto ja taito on lisääntynyt ja osaa haluta jotakin jännään ja uutta. Ans kattoo ny.