31.8.2016

Kohtaamisia Kiasmassa

Elämysmatka jatkui sunnuntaina Kiasmaan. Huomaatteko, kuinka aktiivinen ja taidenälkäinen olenkaan ollut. Kesän viettää mökin pöpelikössä ilman taiteen tuomaa rikastusta, niin kovasti jo haluaa nähdä ja kokea kaikkea. Tosin mökillä on se luonnon oma vaihtuva taidenäyttely, jota ei koskaan kyllästy mölläämään. Tai siis kyllästyy. Liika on liikaa kaikkea ja vaihtelu virkistää.




Kiasma on aina tunteita herättävä. Välillä mennään niin alta lipan ja ihan kaikkea modernia taidetta en valitettavasti ymmärrä. Nytkin olin varautunut kohtamaan oksennuksen, mutta sainkin iloisesti yllättyä. Kaksi hyvän tuulen ja mielen kokoelmaa.




Ernesto Neton voisiko sanoa käsityö/virkkausnäyttely oli hurmaavasti pehmeä. Isot tilataideteokset houkuttelivat ihmisiä kokemaan ja elämään niitä. Millähän tekniikalla duunit on tehty, jos koukulla, niin iso pitää olla virkkuukoukun. Ehkä se oli joku kudontamenetelmä käsin. Enihau, tuollainen taide on helposti lähestyttävää ja siitä tuli jotenkin turvallinen olo. Värimaailma sai sykkeeni nousemaan ja nautin siitä suunnattomasti. Vielä kerkeää katsomaan, näyttely päättyy 4.9.




Toinen ilokas hulluttelu oli Korealaisen Choi Jeona Hwa värikylläinen näyttely. Voi että, tästä tuli kyllä hauska fiilis ja taas kerran, rakastuin reippaasti värimaailmaan ja idearikkaaseen toteutukseen. Kaikesta saa ja voi tehdä taidetta, kun sen oikein oivaltaa. Ja mikä parasta, kierrätys kunniaan. Oli hauska nähdä, kun eräs pikkuinen taideasiantuntija ( juuri kävelemään oppinut lapsukainen ) kiljahteli riemuissaan taideteoksen keskellä ja sai huomata, että hän oli hyvin vaikuttunut värimaailmasta ja siitä, että taideteoksen sisään pääsi kävelemään. Kaikki ilo irti siitä! Eiks se ole vähän niin, että ei taiteen tarvitse olla niin kauheen vakavaa, kyllä sen tehtävä on myös tuottaa iloa ja onnellisuutta ja olla silti vakavasti otettavaa taidetta. Ten points, suosittelen lämpimästi. Näyttely Kiasmassa 18.9 asti.




Kiasman omassa kokoelmassa oli myös hyvin oivaltavia teoksia. Tätä vähän pelkäsin, tuleeko sieltä verta ja virtsaa tai pahimmillaan jotakin törkyturpaa. En tykkää sellaisesta rumasta, olen silleen kaunosieluinen. Huoli oli aiheeton, ihastelin teoksia joiden eteen piti pysähtyä pidemmäksikin aikaa ihmettelemään. Näyttely tarjosi kaikille aisteille jotakin, siitä olisi voinut olla joku maininta, sillä tila missä käytiin hajuaistin kimppuun laukaisi minulle, hajuste yliherkälle, pienoisen päänsäryn. Taide siis todella teki vaikutuksen.




Minusta Kiasma jo itsessään on taideteos. Portaikot, kaiteet, kaarevat seinät ja katot ovat joka kerta yhtä komeita. Siis komeita, ei kauniita. Jylhää ja veistoksellisia jopa. Tehkää sunnuntain päiväretki moderniin taiteeseen. Tämän hetkiset näyttelyt antavat paljon. Kiitos.



30.8.2016

Elämyksellisyyttä

Viime postauksessa alkoi syksyinen sielun ravitsemismatka ja se jatkuu nyt taidenäyttelyyn. Käytiin lauantaina Taidehallissa katsomassa Niki de Saint Phallen hurmaava näyttely. Näyttely on juuri omiaan minulle, paljon väriä, crash designii ja kreisiä hulluttelua. Oih, kuinka rakastankaan tämmöistä luovaa hulluutta ja pulleita muotoja.





Oli niin mahtava uppoutua taitelijan ajatuksiin ja näkemyksiin. Hyvän tuulen näyttely, mutta samalla myös kantaaottava. Siihen hänen ampumistaiteeseen ( tai mikä lie ) en nyt niin hirveästi ota kantaa, katselin enemmänkin näitä teoksia, toteutettuja tekniikoita ja hauskoja ideoita.




Olen itse tehnyt muutaman taulun kierrätystavarasta ja taulujani jopa myytiin pop-up näyttelyssäni viime marraskuussa ( kuuletteko tuon tyytyväisen sävyn äänessäni.) Mut joo, olisi aivan huimaa päästä tekemään, toteuttamaan jotakin tämmöistä. Vain taivas on rajana mielikuvitukselle ja luovalle hulluudelle, aah. Tarvittaisiin vain sitä aikaa, tilat tehdä ja niin no, sitä taiteellista ambitiota. No höps, ei ollut tarkoitus mainostaa itseä, vaan kertoa upeasta näyttelystä.




Se sai minut hyvälle tuulelle ja niin kuin aina, taide ravitsee sielua ja antaa tyydytystä siihen tarpeeseen. On AINA niin mukavaa nähdä ja kokea. Eikä mikään kokemus mene hukkaan, olkoonkin hyvä tai huono. Kunhan on.




Suosittelen todella lämpimästi piipahtamista näyttelyssä, joka on auki aina 20.11 asti. En ole nettiä googlannut, mikähän voisi olla Niki de Saint Phallen taiteen lajin muoto? Tai onks sillä nyt niin väliä, oli mikä oli. Hauska ja aistillinen joka tapauksessa. Menkää toverit aistimaan!

29.8.2016

Saunotaan ensin ja sitten syödään vasta

Syksy on saapunut kaupunkiin ja sieluni huutaa elämyksiä. Kesä ollaan viikonloppuisin mökillä ja siellä on ihan omat kuviot, mutta jättäydyttyämme citielämän pyörteisiin tahdon nähdä ja kokea taidetta sen kaikissa eri muodoissa. Nyt kiertelimme näyttelyissä. Sellaista sielun ravintoa, sitäkin tulee ravita, jaksaakseen hyvin.

Haitar niin haikeesti soi

Helsinki

Vastanaineet 


Ensimmäiseksi lauantaina fiilistelimme Helsinkiä. Tuulinen mutta aurinkoinen päivä oli oikein oivallinen päivä leikkiä turistia. Kamera messiin ja menoks. Pääkaupunkiin on noussut monta menomestaa, jotka olivat minulle tuntemattomia. En niinkään sen menon vuoksi tahtonut paikkoja katsastaa, olen enemmänkin kiinnostunut arkkitehtuurista ja paikkojen interiööristä. Ilokseni saankin todeta, että hienoja, koko kansan paikkoja on meille tänne saatettu. Mahtavaa.

Allas sea pool

Puurannalla

Valmistuu

Pelimanne soittaa


Katajanokalle, ihan siihen kauppatorin kuppeeseen on nousemassa Allas sea pool-alue eli suomeks sanottuna, hillitön kolmen altaan, saunan, baarin ja terassin keskus. Altaat ja sauna on auki ympäri vuoden ja baari on jo avoinna ja allasalueetkin avautuvat elo-syyskuun vaihteessa. Rakennus vielä pikkasen kesken, mutta sain jo nyt aistia alueen upeaa puurakentamista, sekä suunnittelua. Isot, chillaamaan houkuttelevat terdet olivat jo löytäneet niin paikalliset kuin turistitkin. DJ soitti sopivasti menevää musaa ja meininki oli vähintäänkin internatsionaale. Olen lähes varma, että tästä paikasta tulee hitti. Keskellä kaupunkia pääset biitsitunnelmaan ja ten points alueen suunnittelijoille. Saadaan taas suomidesignia maailman kartalle. Suosittelen todella! Ja mikä parasta, ennen niin ruma ja mitätön alue aivan ytimessä on herännyt kukoistukseen.

Maailman pyörä

Terde kattojen yllä

Jokaiselle oma

Valoissa

Katajanokka designii


Toinen kohteemme oli Löyly Hietaniemen rannassa. Paikkana samalla idealla toimiva koko kansan sauna, terde ja baari. Tänne turisti ei välttämättä eksy ihan sattumalta, olisiko enemmänkin ihan paikallisten bilepaikka. Täällä myös upeaa puurakentamista, mutta olisiko pikkasen voinut miettiä rakennuksen ulkoista muotoa. Aikamoinen möhkäle ulospäin, mutta sisältä terasseineen kaunista katsottavaa toki.

Löylyn terdellä vilvoittelee

Löyly desing

Huipulle

Kulma


Tähän samaan sarjaan kuuluu varmasti myös Hernesaaren ranta-alue lukuisine ravintoloineen ja iglusaunoineen. Interiööri sellainen beach house, eikä ollenkaan huono siinä. Joskin paikka ammotti tyhjyyttään, olisiko jo ajankohdalla ja tuulisella, viileällä säällä osuutta asiaan vai onko enemmänkin sellainen illan menomesta. Sitä kävin miettimään, että syövätkö paikat toinen toisiaan samankaltaisella idealla vai menisikö se niin, että päivä aloitetaan Katajanokalta ja jatketaan Löylyn kautta Hernesaareen. Miks ei? Ehdottomasti monipuolisin ja houkuttelevin ruokatarjonta löytyi täältä, joskin koko Hernesaaren alue satamineen ei ole  mitenkään mieltäylentävän kaunis.

Iglusti

Stailii

Hernesaaren palmut

Riipasen Riipiset

Otetaaks

Valoissa

Eksyvä löytää


Hienoja paikkoja kaikki tyyni ja varmasti ilolla otamme vastaan jokaisen. Harmi vain kuin Suomen kesä on niin vähä lumisen viileä ja se valitettavasti saattaa vaikuttaa yleiseen viihtyvyyteen ja paikkojen käyntikapasiteettiin. Mutta toivotaan parasta ja menestystä jokaiselle. Juuri tämmöistä meillä kaivataan.


16.8.2016

Vaihtoehto valkoiselle

Kesälomat on lomailtu mallikkaasti ja nyt käydään taas innolla töiden kimppuun. Aloitin heti mielenkiintoisesti ja suunnittelin asiakkaalle keittiön. Mielenkiintoisen siitä tekee se, että toiveena oli hyvin basic, valkoinen kyökki. Eli mulle vähän tylsä, koska niin mielelläni suunnittelen väriä ja jotakin ekstraa. Mutta asiakas on aina kunkku ja siitä lähdetään, eikä mikään työ ole toistaan parempi. Haasteellinen vain.

Suunnitelmaa

Tapettia, laattaa  ja lattiaa


Otin riskin ja suunnittelin poiketen pikkasen toiveista. Kuitenkin niin, että kaikki on helposti muutettavissa siihen perusvalkoiseen. Rohkeasti tarjosin keittiön, jossa alaosa onkin matta harmaa ja yläosa matta valkoinen. Onnistuneesti minua auttoi Ideal-keittiöiden Liina Inki. Siinä hyvä keittiöfirma, jossa olen saanut erittäin hyvää palvelua ja hintalaatusuhteetkin on kohdallaan.

Väripaletti

Laatta


Sitä saattaa jämähtää siihen tavallisuuden tunteeseen, suunnitellaan taas se niin suomalaisten rakastama valkoinen, tavallinen keittiö, joka löytyy lähes joka torpasta. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, mutta näin suunnittelijan kannalta siis hieman ennalta arvattava ja niin no, tylsäkin.

Kaunokainen

Ruokapöytä


Läksin purkamaan ajatusta sitä kautta, et mitä kivaa mä voin saada, a) olematta tylsä, b) pelästyttämättä asiakasta ja C) olematta liian erikoinen. Valitsin rohkeesti väreiksi sen valkoisen, mustan ja harmaan, aina sopivan liiton. Työtaso ja sokkeli mustaksi, saadaan raamia ja jämäkkyyttä.  Kaapisto niin kuin edellä mainitsin ja välitilan laataksi fasettihiottu harmaa tiiliskiviasennuksella. Yhdelle seinälle seesteistä tapettia, jossa harmaan eri sävyjä. Ripaus väriä keltaisilla ruokapöydän tuoleilla ja tekstiileillä. Lattiaksi valittiin harmaan valkoista vinyyliä.

Tämäkö lattia

Vai tämä


Kannatti poiketa asiakkaan toiveista. Hän ei olisi osannut edes ajatella, että keittiön voisi toteuttaa noinkin ja väreinä tuo valkomustaharmaa toimi aina, eikä pelota meitä suomalaisia. Olenkin sitä mieltä, että aina kannatta yrittää ja rohkeasti tarjota eri vaihtoehtoja, eihän se maailma siihen kaadu, jos ideat tulee hyljätyksi ja takataskussa voi olla myös se toiveiden mukaan suunniteltu. Kukaan ei varmasti pety, mutta saadaan aikaiseksi persoonallisempaa lopputulosta. Ja ennen kaikkea suunnittelutyö tuntuu haasteelliselle, mielenkiintoiselle ja onnistuessaan lopputulos on erityisen palkitseva. Ja oman pikantin lisän tuo se kiva jännitys momentti, pistääkö asiakas mut tyystin ulos suunnitelmineni. Riskin otto kannattaa, suosittelen.