Trash Design

Selailin ja etsin erästä tiettyä kuvaa arkistoistani ja sain samalla huomata, kuinka paljon onkaan jo kaikenlaista duunaillut. Sydäntäni lähellä on herätellä kaikkea vanhaa uuteen elämään eli niin sanottua Trash Designia. En mie tiiä, onks tää nyt ihan designia, mutta ainakin kaikessa tekemisessäni on suuri  ilo ja rakkaus. Eikä nyt käy vähätteleminenkään, osan olen jo myynyt ja esillä ollessaan ovat kovastikin saanet hyvää palautetta.

Pop-upissa marraskuussa. Oltiin porukalla.

Enkelin tanssi. Paperinaru ja höyhenet.

Otetaan esimerkiksi vaikka valaisimet. Olen haalinut niitä ympäri Suomen kirpputoreilta. Jokainen vanhus on minulle uusi mahdollisuus. Puran valaisimet atomeiksi, enkä voi välttyä siltä ajatusleikiltä, missä milloinkin kyseessä oleva valaisija on palvellut. Ajatelkaa, joku vanhuksista on saattanut olla vaikka urhokalevakekkosen makuhuoneessa. Mikä historiikki!

Pinkki Ballerina. Silkkinauha ja höyhenet.

Rainbow. Silkkinauha.

Puran ne siis alkutekijöihin ja sähkömiehen opastuksella virtapiirit pannaan uusiksi. Jalat tahi varret, käsittelen maalaamalla ja varjostimet punon, käyttäen eri materiaalia. Oih, kuinka mahtavaa onkaan askarella näiden parissa! Siinä on käsillä tekemisen makua ja on jotenkin hieno tunne tehdä hylätystä tavarasta uusiokäyttöä.

Kuormauslavasta pöytä ja valaisimet Matkamessuilla.

Mökillä mutta jo myyty.

Taulut syntyvät samalla tavalla. Kirpputoreilla on niitä euron romupöytiä. Niitä niin, missä on kaikkea sellaista kamaa, mikä on jo tuhoon tuomittu, eikä niitä kukaan enää halua. Onnettomat. Minulle aarreaittoja ja niillekin uuden elämän anna. Sommittelen ja liimaan niitä pohjille, annan värin ja uuden pinnan ja katso, meillä on uusi uljas taulu. Millainen tarina kätkeytyykään näiden esineiden taakse? Se on myös kutkuttava ajatus.

Taulut pop-upissa. Myyty 2.

Kohtaamisia

Tämä henkilökohtainen suosikkini on taas tehty vanhaan ikkunapokaan. Rapsuttelin hilseilevän vanhan maalin poi ja lakkasin kehyksen kestämään. Kuvat olen ottanut mökiltä, kuunliljan lehdet sateen jälkeen. Kuvat on tulostettu harjatulle teräkselle ja toden totta, vaikutelma on kolmiulotteinen. Teoksen nimi on Kohtaamisia ja tätä sarjaa olisi tarkoitus tehdä enemmänkin. Ajan puute on yksi rajoittava tekijä. Mieli ja sielu taitelisi, mutta tätä arkeakin on pyöritettävä.

Äärettömyyden äärellä.

Vanha, mut ajattele kuinka hieno pöytä tulisi?

Tarvitseeko ihmisen aina olla oikea taitelija tehdäkseen taidetta? Eikö taide ole katsojan silmissä? Eikö tärkeintä ole tekeminen ja siitä aikaansaatu ilo. Jos saa luomisellaan tuoda kanssaihmiselle jonkun kosketuksen, ilon tai ajatuksen, niin olisiko silloin tavoittanut jotakin olennaista. Eikä se tarkoita sitä, että tavoitteen täytyy olla positiivinen kokemus. Marraskuisella Lontoon matkallani, koin epämiellyttäviä tuntemuksia modernintaiteen museossa. Olivat niin rumia, että voin pahoin. Mutta teokset siellä synnyttivät minussakin ajatuksen ja tunteen, olkoonkin epämiellyttävä. Taide puhuttelee, niin hyvässä kuin pahassa.

Oliko matkalle mänijöitä?

Vielä kerran, Matkamessut 2016! Aika hyvä pöhinä! Hirveesti paljon ihmisiä. Visuaalisesti mielenkiintoiset messut ja oli niin  ihailtavaa katsoa, kuinka monikin osasto oli paneutunut ulkoasuun ja oman osaston estetiikkaan. Paljon väriä, mikä olikin tervetullutta kaamosihmisen harmauteen. Hetkittäin tuntui sille, kuin olisi itse ollut lomalla. Väriä, valoa ja matkatunnelmaa! Lemon Deco mukana matkamessuilla. Tiesitkö? Osasto Pink Island.

Oi maamme

Koko kukkoko kokossa

Sinisesti valkoinen

Osastolla päivystämiseen auttoi aina pieni kierros muiden osastoilla. Oli kiva ja sisustustajunnan avartavaa katsoa maailmaa messuosaston silmin. Silleen niin kuin kuluttajan silmin. Hienoja juttuja kaikki tyyni, mutta Viron osasto ansaitsee kyllä erikoismaininnan. Upeaa grafiikkaa, tunnelman luomista ja mainioo markkinointia. Ja bändi lauantaina oli ihan törkeen hyvä!

Sanonko Böö?

Viron visuaalisuutta

Lähetäänkö surffoomaan

Pimpuloit ja pampuloit

Olihan messut elämykselliset, eikä varmaan meidänkään osasto jäänyt huomiotta. Pink Island veti puoleensa, toivottavasti sillä, että se näytti helposti lähestyttävälle. Skumppabaarin vetovoimaa ei voi vähätellä. Törkee imu. Mutta varmasti osaston värimaailma ja rakkaudellisuus tasa-arvoon heijastui niin, että kulkijan oli helppo pysähtyä. Helppo olla ja skumpalle tulla.

Pinkki Poks

MegaPaulan pauloissa

Värissään välttämättömät

Monen moista mönkijää oli liikenteessä. Mun ystäväpiiriin ja muutenkin, ei ole kuulunut seksuaalisen suuntautumisen vastustajia. Ei olemoisinkaan. Pitkästä, pitkästä aikaa sain kokea myös ihmisen vastenmielisyyttä toista, laji toveriaan, kohtaan. Se tuntui ikiaikaiselle ja jotenkin niin laaaaast siison. Mutta onhan se myös ymmärrettävä, että kaikki ei voi ymmärtää erilaisuutta. Eikä pidäkkään. Me homot ollaan kuitenkin vielä sellaista hyväksyttävissä olevaa kansaa, mutta messujen perusteella ollaan kuitenkin ymmärryksen hyvällä puolella. Kaikki kukat saa kukkia ja jokainen on ihminen, tunteva.

Lip Lap Latviaan!

Viroboogie

Mikä maa mikä valuutta? Upia!

Afternoontea

Tälläisissa jutuissa se on aina parasta, kun saa uusia tuttavuuksia ja tapaa ihan outoja ihmisiä. Oudot on tietysti ensin tuntemattomia, mutta äkkiäkö tuota tutustuu. Yhdessä kasassa samanhenkisiä ihmisiä eli matkustelevia kansalaisia. Yhteinen piirre kaikissa on se, että kaikki haluaa nähä maalimoo! Olisin voinut sortua moneen myydylliseen maisemaan, mutta matkamessuilla kannattaa pitää visakortista kiinni. Tiukasti. Ja samoin mielihaluistaan. Tai sitten...ostaa hitonmoisilla messutarjouksilla matkoja vuodeksi. Onpahan mitä odottaa tulevaisuudelta ja jokainen on todennut, että se on matkan paras osa. Odottaminen matkalle lähtöä.

Taistelevat Flamingot

Kuka puhuu minulle

Kalkkunat uuniin, bingo alkakoon!

Massaturismi?

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Kaikki kuvat ovat otettu iPhonella, ei erityisen teknisesti laadullisia, mutta se tunnelma onkin tärkein.  Kaikille messukävijöille isot kiitokset. Kaikkiin teihin, uusiin tuttavuuksiin oli mahtava tutustua. Lippu korkeella ja sielu mukana!

Pink Island

Matkamessujen ensimmäinen päivä onnellisesti ohi. Heti messujen avauduttua halli täyttyi tasaisesti. Hurjan paljon ihmisiä ja mikä ihmeellisintä, tämä torstai oli ammattilaisten päivä ja näytteilleasettajien lisäksi riitti vielä niin paljon alalla olevia messuvieraita. Hurja joukko. Eihän nyt tietenkään kaikki ole ihan profesional, osa oli varmasti muutakin porukkaa, mutta silti. Matkailu työllistää paljon. Hyvä niin.

Valmista tuli

Meillä on oma baari

Oli ensimmäinen kerta, kun näen messuosastojen valmistumisen livenä. Ensin on vain kasa seiniä ja muita härpäkkeitä, mutta niin vaan osastoista kuoriutui pieniä elämyksiä ja tarinoita. Kyllä vielä tänä aamuna kovasti joka puolella viimeisteltiin ja kellon käydessä ysi, we are ready. Hienoa.

Palleroiset katossa

Pinkki kuplii

Pienen säätämisen jälkeen saatiin myös Pink Island osasto messukuntoon. Ja hyvällehän se näytti. Pieni hermoilu suunnittelijalle kuuluu asiaan, mikä se siinäkin oikein on? Ennen hoo-hetkeä tulee hirvittävä epäonnistumisen tunne ja on niin epävarmaa ettei omaa nimeään saattaisi mainita. Kuulunee kaikkeen luomisprosessiin, eikä siinä ole sinällään mitään uutta.

Ballerina pääsi estraadille

Iloiset tarjoilijat

Osasto sai paljon kiitosta, ja se tietysti tuntui hyvälle. Ainakin me erottauduimme joukosta värikkyydellä ja monelle käsite Pink Island oli hyvin outo ja sitä tuon tuosta kyseltiin. Tällä hetkellä yritykselleni ihmisten mielenkiinto ja näkyvyys on parasta markkinointia. Toivotaan, että tästä(kin) kehkeytyy mielenkiintoisia projekteja ja parhaillaan yhteydenottoja. Minähän olen valmis kaikkeen.

Kotiseuturakkautta

MegaPaula piipahti ja juonsi

Hauskinta tässä oli tavata kaikkia muita yhteistyökumppaneita, meitä oli kaikkiaan kymmenkunta osastolla. Ja tietysti jutella messuvieraiden kanssa. Valokuvaamisen perusteella osastoa sai paljon huomiota, sillä meitä kuvattiin aika paljon. Voi olla, että Pink Island on tällä hetkellä ihan maailmanlaajuisesti sosiaalisessa mediassa. Hyvä, hyvä. Kylläpä yksi toimittajakin haastatteli ja kuvasi Lemon Decon. Huomenna messut jatkukoon.

Pink Island nousee

Matkamessujen osastot nousevat harjaan lujaa vauhtia. Lemon Deco roudasi eilen asennettavia valaisimia paikalle ja olikin aika hauska nähdä messujen tätä puolta. Vielä osastot puolittain alastomia ja raakileita. Messuhallin joka kulmalla jotakin pystyteltiin ja näin sai huomata kuinka hillittömän iso halli on. Yleensä siellä käy, kun ihmisiä on paikka pullollaan ja kaikki osastot jo valmiina.

Meidän osaston värimaailma on herkullinen ja Lemon Decon rainbowtekstiilit sopivat sinne paremmin kuin hyvin. Odotan myös kovin mille valaisin ideani näyttää valoitettuna ja paikallaan. Riisipaperipallot on tietenkin tarkoitus nostaa loungeryhmän yläpuolelle keikkumaan.

Keskiviikkona lopullinen stailaus ja osasto alkaa olla vieraita vaille valmis. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja antoisa projekti. Varsinkin kun budjetti on asettanut omat rajansa ja haasteensa. Kun sitä ei ole ylettömästi, niin saa miettiä joustavia ratkaisuja. Okei, olisin tietysti voinut hommata hillittömät kristallikruunut kattoon keikkumaan, mutta tässä sai käyttää omaa luovuuttaan ja ideoida. Tykkään siitä.

Eiks Pink Island seinä olekin hieno? Erittäin hieno idea laittaa skumppalasi kuplineen logoon. Kuplat ovat kivasti sateenkaaren väreissä, kertakaikkisen kiva idea. Osastoa ei voi ainakaan värittömyydestä syyttää. Messuosaston mattovalikoimista löytyy lähes kaikki mahdolliset värit. Ihan noin äkkiä en olisi uskonut, että noinkin mehevä pinkki on saatavilla.

Tilan puutteen vuoksi mun duunaamat valaisimet ja kuormauslavoista tehty pöytä on myytävänä. Jos saan niistä omani pois, niin olisin tyytyväinen. Eli ei ole hinnalla pilattu, jos kiinnostaa. Pois niitä pitäisi saada mielellään sunnuntaina heti messujen päätyttyä tai sitten maanantaina. Laita yksityisviestiä, niin kerron tarvittavaa tietoa tarkemmin ja voin tarvittaessa laittaa kuvia. Korostan vielä, että edullisesti lähtee.

Blogini kommentoijille voin lähettää myös messulippuja. Muutamia kappaleita jaossa ja jaan niitä siinä järjestyksessä, jos ja kun jotakin kiinnostaa ja kommentti lipusta irtoaa. Olen itse tavattavissa osastolla 7c31, jos olet messuille tulossa käy moikkaamassa tai ainakin katsomassa osasto.

Mahtava Malaga

Nyt ollaan jo Malagassa. Saavuttiin autoillen jostakin puolelta kaupungin sykkeeseen ja pikkasen piti pyöritellä, että löysimme oikeaan osoitteeseen. Autoilu Malagassa eroaa piirun verran meikeläisten seutukaavasta. Kadut ( kujat ) ovat kapeita, hitokseen yksisuuntaisia ja sellaisiakin pätkiä, että suomipoika saattaa miettiä ettei tuonne voi/saa ajaa. Joka paikkaan saa ajaa. Eikä sen parkin kanssa ole niin tarkkaa. Jos auto johonkin mahtuu, niin sen voi siihen jättää. Hmmm.. onkohan Malagassa parkkipirkkoja?

Asuttu vai hylätty

Antiikkia antiikkia

Kulmat suoriksi

Sininen lammas

Vietimme Malagassa neljä yötä ja olimme jo Suomesta lähtiessä varanneet kivan huoneistohotellin. Se oli aivan uusi, sellainen studio mallinen. Siis koti aivan. Sijainti Calle Parraksella oli mainio, siitä kivasti kipitteli keskustan humuun. Ympäröivät rakennukset oli aika huonossa hapessa ja jotenkin tuli sellainen tunne, että kaupunginosa oli syntymässä rähjästä uudelleen. Sanottaisiko hienosti, et varmaan kohta trendikästä seutua asustaa.

Jouluko

Ruokaisa taivas

El melancoli

Ihastuin kaupunkina Malagaan suuresti. Juuri sopivan kokoinen, kaunis historiallinen ja sykkivä citi. Toinen toistaan ihanampia ravintoloita, ja varsinkin rantabulevarin tarjonta oli kokemisen arvoinen. Juuri sellainen, missä on mukava tallustella kiireettömänä, katsella ihmisiä ja istahtaa joko syömään tai juomaan. Tarjontaa on yllin kyllin. Tietty rähjäisyys arkkitehtuurissa, yhdistettynä historiaan ja uudisrakentamiseen tekee kaupungista mielenkiintoisen. Unhoittamatta meren läheisyyttä ja tätä upeaa rantabulevardia. Kaupunki jossa on kaikkea.

Saanko luvan

Hyvin ilmastoitu

Onks se niin välii

Mitäs tehtiin Malagassa? Pyörittiin ristiin rastiin kaupungin vilinässä, se on mielestäni parasta antia. Käytiin Hamamissa, se on aina sielua ravitseva kokemus, mutta tämän paikan hieronta oli pettymys. Hentoinen neiti hiveli niin, että teki mieli kiljaista, hiero nyt kunnolla kiitos. Mut paikka kaunis ja kokemuksen ihan jees. Puolen tunnin mitätön hieronta ja kylpylä käynti on suht kallis. Mut niin nämä hamamit taitaa olla joka paikassa.

Härkä poikineen

lukittuna ikuisuuteen

Käytiin Picasson himas ja museossa. Totta kai ne täytyy käydä vaikkakaan en ymmärrä hänen taidetöherryksiä. Olkoonkin kuinka kuulu ja arvostettu, mutta minusta ne on lähinnä pikkulapsen töherryksiä. Anteeks, näin ei varmasti saisi sanoa... Paikalliset graffitit ja seinämaalaukset olivat hienompia. Toinen sori...

Niin

Birds angry

Vietimme uuden vuoden kaupungissa ja se oli elämys hyvässä ja huonossa. Huonojen nettiyhteyksien vuoksi pöytävaraus jäi aatolle tekemättä, emmekä saaneet sitä edes vaikka kävimme paikan päällä kyselemässä. Kaikki buukattu. Otettiin riski ja jätettiin se iltaan. Sillä seurauksella, että päästiin sinne missä oli vapaata. En koskaan, en ikinä ole moiseen törmännyt. Ruoka kesti monta tuntia ja se oli niin huonoa, että se jäi minulta syömättä. Mautonta, kuivaa ja onnetonta. Tarjoilu kyllä pelasi ja meille tarjottiin ilmasta juomaa siihen malliin, että aloimme jo epäillä, että he tarkoituksella juottavat meidät känniin. Ei heittäydytä hankalaksi. Tämä kaikki meni jo niin överiksi, että laitettiin huumorin piikkiin.

Varjoja paratiisissa

Terve terve

Koko fiasko kesti niin kauan, että kävimme välillä vastaanottamassa vuotta. Se olikin upea, upea kokemus. Hillitön määrä ihmisiä, mutta rakkauden täyttämällä fiiliksellä. Kaikilla oli hauskaa, eikä kukaan ördäillyt ja meillä oli oikeinkin mukavaa. Se pelasti tämän onnettoman illalliskokemuksen. Mentiin takas nauttimaan jälkkärit, oltiin tilattu sitruunatortut ja kas, saatiin ihan jotain muuta, eikä sitä muutakaan voinut syödä.

Viimeinen illallinen nautittiin hyväksi havaitussa ravintolassa. Oltiin se jo bongattu aiemmin ja saimme paikkaan pöytävarauksen. Se kruunasi lomamme ja illallinen oli täydellinen. Alkuruokana maukkaat ja yksinkertaiset tapakset ja pääruokana pettämätön chateaubriand. O`la laa, täydellistä. Olimme kiitollisia ja tästä jäi hyvä maku ja ihana muisto. Pääsääntöisesti ruoka ja ravintolakokemukset jää positiivisuuden puolelle.

Taidetta kadulla

Picasso ja casso

Mun sydän taisi jäädä Espanjaan. Talvinen ilmasto siellä on juuri minulle se parhain. Plusmiinus kaksikymmentä, ei ole liian kuuma, eikä toisaalta kylmä. Merivesi on raikastavan viileätä. Ruoka erinomaista ja edullista. Ihmiset ystävällisiä ja mitä vielä? Voisin todella asua talvet Espanjassa. Sitä kohti. Ihmisellä pitää olla unelmia. Kiitos Espanja, tapaamme varmasti vielä!