Myönnän, että muutaman kodin kohdalla tunnen kateuden vihlaisevan piston rinnassani. En niinkään sisustuksellisesti, mutta kyllähän joillakin on onni asua ihanasti. Mikä minua taas ohjelmassa huvittaa suunnattomasti on juontajien spontaanit kommentit. Varsinkin Hanna Sumarin: " Ei voi olla totta, en kestä!" Se saa minut joka kerta nauramaan. Hassu nainen, ihana.
Ikäväkseni saan todeta, että aika montaa suomalaista kotia vaivaa hienoinen tylsyys. Okei, olkoonkin rauhallista, seesteistä ja tyylikästäkin, mutta niin on tusinatavaraa. Tiedän, että suomalaiset ei paljon väreillä prassaille, ei totisesti. Sitä valko, harmaa, beesi, ruskea yhdistelmää on yllin kyllin. Okei, jos ei tykkää väreistä, niin pientä mielenkiintoa voisi tarjoilla erilaisilla pintamateriaaleilla ja kankaiden, sekä mattojen kuoseilla.
Jotenkin tuntuu, että kotien sisustukset ovat toistensa kopioita ja pahimmillaan kuin suoraan jostakin sisustuslehdestä. Onneksi on myös jokunen poikkeus ja siitä olen iloinen, että vanhaa ja uutta sekoitetaan jo rohkeasti. Olen aina ihastellut esim. tanskalaisten sisustusmakua. Siellä ollaan reippaasti rohkeita ja tehdään tarkoituksellisesti sopimattomia kokonaisuuksia. Pieni rike täydellisyydessä tekee mielenkiintoa. Olkaa rohkeita!
Joku aika sitten töllöttimessä pyöri amerikkalainen sisustusohjelma Miljoonan dollarin sisustukset. Okei, kuten jo nimi sanoo, niin rahalla saa ja hevosella päästiin. Mutta kyllä siellä oli veret seisauttavaa tyylisuuntaa ja kaikessa runsaudessaan en voinut muuta kuin ihastua. Okei, meille ehkä hiukka tuu mats, mutta kyllä amerikkalainen tuon homman osaa mielenkiintoisesti. Mahtavaa värien ja kuosien rohkeaa ja ennakkoluulotonta yhdistelemistä. Jos tuntuu sille, että oma silmä ja taidot ei riitä, niin sitähän varten on olemassa suunnittelijat. Varmasti antavat uutta näkökulmaa ja tekevät sinun kodista juuri sinun näköisen, persoonallisen. Roheesti vaan!
P:S Poimin netistä muutaman kivan kuvan, jotka mun mielestä ovat kauniita koteja.
